Iran kokee pystyvänsä esiintymään uhmakkaasti ydinvoiman käyttöä koskevassa kiistassa, sillä sen asema alueella on viime aikoina vahvistunut.
On yhä epävarmaa, tavoitteleeko Iran ydinasetta vai ei - ja jos tavoittelee, kuinka kaukana se todellisuudessa on tuosta tavoitteesta. Iranin viimeaikainen uhmakas käytös ei ainakaan ole millään tavoin helpottanut epäluuloja, päin vastoin. Se on torjunut Euroopan unionin välitystarjoukset ja purkanut ydinlaitostensa sinetit.
Iranilla on oikeus rauhanomaiseen ydinvoimaan siinä kuin muillakin valtioilla. Perusedellytys on kuitenkin, että jokainen valtio noudattaa kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ehtoja eikä herätä käytöksellään epäilyjä. Jos Iran suostuisi täyteen avoimuuteen, tarkastuksiin ja yhteistyöhön, tätä huolta ei olisi.
Kiistan tulehtuminen liittyy alueen poliittiseen jännitykseen. Yhdysvaltain nykyhallinnolle Iran on yksi "pahan akselin" maista. Teheranista katsoen taas Yhdysvallat edustaa "suurta saatanaa". Maat eivät ole keskusteluyhteydessä, ja sotilaallisen yhteenoton mahdollisuutta on pohdittu yleisesti. Iran pystyy keskustelemaan EU-maiden kanssa, mutta diplomatia ei ole johtanut tuloksiin.
Yhdysvallat on toivonut Iranin sisäistä muutosta ja demokratisoitumista ja koettanut vaivihkaa tukea tällaisia liikkeitä. Kesäkuun presidentinvaaleissa Iraniin tuli kuitenkin entistäkin tiukempaa linjaa ajava johto, ja ydinkiista kärjistyi pian sen jälkeen.
On oleellista huomata, ettei Iran koe tällä hetkellä olevansa nurkkaan ahdistettu. Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin näyttää päin vastoin vahvistaneen Iranin alueellista asemaa, vaikka se ei varmasti ole ollut presidentti George W. Bushin hallinnon tarkoitus.
Iran ei pelkää enää yhtä paljon kuin aiemmin Yhdysvaltain sotilaallista iskua, josta vuosi pari sitten puhuttiin vielä varsin avoimesti. Irakin vastarintaliike pystyy pitämään Irakissa yllä sellaista sekasortoa, että Yhdysvaltain valmiudet kääntyä kohti Irania ovat heikentyneet oleellisesti. Ilmaiskut ydinlaitoksiin olisivat tosin mahdollisia milloin tahansa, mutta Iranilla on myös hyvä valmius omiin vastaiskuihin alueella. Lisäksi Iran on lämmittänyt viime aikoina suhteitaan Kiinaan, joten se ei ole yksin. Esimerkiksi mahdolliset Iranin vastaiset pakotteet saattaisivat YK:n turvallisuusneuvostossa kaatua nykyisessä tilanteessa hyvin Kiinan vetoon.
Irakin sisäinen kehitys on toisellakin tavalla auttanut Irania. Irakissa shiamuslimit ovat nyt vallassa kiinni, toisin kuin Saddam Husseinin kaudella. Koska Iran on myös shiavaltio, se on viime aikoina pystynyt lisäämään vaikutusvaltaansa Irakin sisällä. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että Teheranista autettaisiin suuressa määrin sunnijohtoista Irakin vastarintaa, ainakin jos se suuntautuu Irakin shioja vastaan. Amerikkalaisia vastaan käytettävien aseiden välittäminen Irakiin sen sijaan saattaisi sopiakin Iranin laskelmiin.
Öljyn tämänhetkinen korkea hinta hyödyttää sekin kahdella tavalla Iranin hallitsijoita. Se tuo Iranille tuloja, ja toisaalta pakotteet sitä vastaan nostaisivat hintoja vielä nykyisestäkin. Siihen taas ei muilla mailla hevin ole varaa.
Näissä oloissa Iran saattaa hyvin laskea, että se pystyy toimimaan ydinohjelmaa koskevassa kiistassa oman päänsä mukaan. Silti on mahdotonta tietää, millaisen poliittisen ketjureaktion tämä saattaa saada aikaan. Arvaamattomia tekijöitä on aivan liian paljon. Vahvimmin Iran rakentaisi tulevaisuuttaan hälventämällä epäluuloja eikä toimimalla tavalla, joka lisää niitä. Tärkeätä on myös, että Yhdysvallat antaa vastakin tukensa EU:n Iranin kanssa käymille neuvotteluille.