Iranin toimet ovat viemässä kansainvälisesti erittäin vaaralliseen tilanteeseen. Maa näyttää tietoisesti suuntaavan kohti välirikkoa.
Iran on päättänyt purkaa ydintutkimuslaitostensa sinetit. Se näyttää samalla katkaisevan kaikki ne kanavat, joissa ydinohjelmasta voitaisiin kansainvälisesti neuvotella. Sen paremmin Euroopan unionin kuin Venäjänkään kanssa ei enää keskustella.
Edessä olevan kehityksen vaarallisuutta ei kannata väheksyä. Iran sanoo tarvitsevansa rauhanomaista ydinvoimaa sähkön tuotantoon. Siihen sillä olisikin oikeus.
Mutta sähkön tuotantoa varten ei öljymaan ole tarpeen pilata välejä koko ulkomaailman kanssa. Huoli Iranin todellisista aikeista on täysin perusteltua. On pidettävä todennäköisenä, että maa pyrkii hankkimaan itselleen ydinasetta, vaikka se muuta vakuuttaa.
Iranin kesällä valittu presidentti Mahmoud Ahmadinejad on uskonnollinen fanaatikko, jonka puheet ovat olleet yksiselitteisen vastuuttomia. Se tekee tilanteesta entistä vaikeamman.
Alkaa olla hyvin todennäköistä, että Iranin tilanne menee YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn. Sekä Venäjä että Kiina ovat tuominneet sen tuoreimmat toimet. Tämä lisää mahdollisuuksia, että turvallisuusneuvosto voisi saada aikaan yksimielisen kannan. Suurvaltojen hyvin poikkeuksellinen hätäkokous pidetään ensi viikolla Lontoossa. Sekin kuvastaa, miten vakavana asia nähdään.
Venäjä on ollut hyvissä puheväleissä Iranin kanssa ja Kiina on sen öljyn tärkeä ostaja. YK:n mahdollisuus toimia määrätietoisesti riippuu siitä, minkä kannan nämä kaksi maata ottavat. Elleivät ne käytä veto-oikeuttaan, Iran saattaa kohdata talouspakotteet, ainakin jossain muodossa. Öljykauppaa tuskin hevin katkaistaan.
Mutta eri asia on, paljonko YK:n kautta Iraniin vaikutetaan.
Maan nykyinen johto näyttää viis veisaavan mistään diplomatian hienouksista. Pakotteilla tuskin hetkautetaan Ahmadinejadin kaltaista johtajaa. Pikemminkin uhma saattaa vain kasvaa.
Näin edessä on väistämättä kysymys siitä, mitä seuraavaksi. YK-askel on looginen, mutta siitä eteenpäin alkavat vaikeudet. Yhdysvalloissa ja Israelissa voimistuvat puheet "ennaltaehkäisevästä" iskusta Iranin ydinlaitoksiin.
Se askel saattaisi herkästi saada koko tulenherkän alueen liekkeihin. Hyvin mahdollinen välitön seuraus olisi öljyn hinnan rakettimainen nousu ja koko maailmantalouden sukellus. Iran on iso valtio, jota ei "täsmäiskuilla" nujerreta.
Irakin sotaan ryhtyessään Yhdysvallat teki kaikki mahdolliset virheet. Saddam Husseinilla ei ollut joukkotuhoaseita, saati terroristiyhteyksiä. Tiedustelutiedot, joihin muutkin luottivat, olivat massiivisen vääriä.
Se johtaa kysymään, ovatko tiedot Iranista vuorostaan oikeita. Ydinohjelmasta on paha todistaa mitään. Mutta on vaikea olla uskomatta, etteikö presidentti Ahmadinejadin johtama suunta olisi hyvin vaarallinen.
Hän ei kuitenkaan ole koko valtio. Maan väestössä ja valtakoneistossakin on maltillisia siipiä. Iso kysymys on, paljonko niillä enää on toimintatilaa ja vaikutusvaltaa, ja voiko niiden asemaa mitenkään vahvistaa. Jos koko Iran kokee itsensä saarretuksi ja uhatuksi, se saattaa ryhmittyä tiukasti uuden johtajansa taakse, ja solmu kiristyy lisää.
Suurin toivo on, että Iranin sisäinen kehitys saa Ahmadinejadin hallinnon sortumaan mahdottomana. Kaikki muut näkyvillä olevat vaihtoehdot ovat nimittäin hyvin paljon huonompia.