Mahmoud Ahmadinejad oli ainakin hengessä mukana, kun iranilaiset opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain suurlähetystön marraskuun alussa 1979. Varmaa tietoa siitä, oliko hän yksi valtaajista, ei ole. 26 vuotta myöhemmin Ahmadinejad valittiin Iranin presidentiksi.
Yleensä aika pehmentää puheet ja hioo terävimmät särmät, mutta 49 vuoden ikään ehtineen Ahmadinejadin kohdalla näin ei näytä käyneen. Astuttuaan presidentin virkaan elokuussa hän on jo ehtinyt vaatia läntisen kulttuurin juurimisesta islamilaisesta maailmasta ja Israelin hävittämistä. On kuin Teheranissa olisi käännetty kelloa neljännesvuosisata taaksepäin ajatolla Khomeinin aikaan. Ulkonäöltäänkin Ahmadinejad muistuttaa kiilusilmäistä vallankumouksellista.
Presidentti ei suinkaan ole Iranissa tärkein vaikuttaja, mutta Ahmadinejad yrittää nyt ottaa kaiken irti kansansuosiostaan ja presidentinvaalien suurvoitostaan. Hänen edeltäjänsä, maltillinen Mohammad Khatami oli kaiken aikaa törmäyskurssilla maan hengellisen johtajan Ali Khamenein kanssa. Ahmadinejad sitä vastoin kuuluu maata tosiasiallisesti johtavien mullahien lailla jyrkän linjan islamilaisiin, joilla on nyt kaikki avainpaikat hallussaan.
Vaikka Iran kuuluu islamilaisen maailman puhdasoppisimpiin, on maallistuminen edennyt sielläkin. Länsimaisia vaatteita, elokuvia ja musiikkia on ollut helposti saatavilla, ja internetiä pyörittävät tietokoneissaan jopa presidentti Ahmadinejadin omat lapset. Nyt on kuitenkin luvassa kurinpalautus, jos on uskominen uuden presidentin puheita. Presidentin johtama vallankumousneuvosto ehti jo kieltää ulkomaiset elokuvat. Päätöksen vaikutukset voivat kuitenkin pysähtyä siihen, että kotimaisuusaste Iranin television ohjelmistossa lisääntyy.
Länsimaalainen tarkkailija saattaa ihmetellä, haluaako 70-miljoonainen Iranin kansa todellakin paluuta puhdasoppisuuden aikaan. Ahmadinejadin vaalimenestyksessä oli tuskin tästä kysymys. Hän lupasi "rehellistä ja sosiaalisesti oikeudenmukaista" politiikkaa. Rikas öljymaa on vaurastunut öljyn maailmanmarkkinahinnan kohoamisesta, mutta miljoonat köyhät eivät tästä paljoa hyötyneet vaan poliittinen ja taloudellinen eliitti on junaillut rahat omiin taskuihinsa. Rahaa on virrannut runsaasti myös maan rajojen yli kaikenkarvaisille ääri-islamilaisille järjestöille. Teheranin pormestarina Ahmadinejad rakennutti asuntoja köyhille. Samantyyppisiä sosiaalisia porkkanoita hän tarjoili myös presidentinvaalikampanjassaan.
Khomeinin kiihkeimmät opetuslapset kerääntyivät vallankumouskaartiin, joka muodosti Saddamin Irakia vastaan taistelleen armeijan kovan ytimen. Uuvuttavan sodan jälkeen vallankumouskaarti vahti katutasolla islamilaisten arvojen noudattamista. Mahmoud Ahmadinejad kuului vallankumouskaartin veteraaneihin. Hän ei ole turbaanipäinen uskonoppinut vaan insinöörikoulutuksen saanut köyhän perheen vesa.
Ahmadinejad ei ole koskaan ollut tekemisissä ulkomaiden kanssa. Se näkyy ja kuuluu, kun hän haalii lisää vihollisia jo entuudestaan eristyksissä olevalle maalleen. Hän on myös vihjaillut Iranin pitävän kiinni ydinohjelmistaan. Kissa ja hiiri -leikki kansainvälisen yhteisön kanssa siis jatkuu.
Voi olla, että Ahmadinejadin puheet oli tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen. Ison maan presidentti ei voi kuitenkaan päästellä suustaan mitä tahansa sammakoita, ainakaan jos mielii pysyä kansainvälisessä yhteistyössä mukana. Iranista on tullut Lähi-idän avainvaltio viimeistään Irakin kuohunnan myötä.