YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n toiminnassa Irakista tuli yksi virstanpylväs. Järjestö on joutunut miettimään uudelleen politiikkaansa sen jälkeen, kun arviolta kaksi miljoonaa irakilaista on kulkeutunut naapurimaihin vuodesta 2003 lähtien ja yhtä moni on joutunut vaikeuksiensa vuoksi muuttamaan Irakissa rajojen sisällä, usein epäinhimillisiin oloihin.
Lähes seitsemän vuotta sitten käynnistynyt sota ja väkivalta pommi-iskuineen ajoivat irakilaisia naapurimaiden isoihin kaupunkeihin, alun perin usein sukulais- tai tuttavaverkostoihin Syyrian pääkaupunkiin Damaskokseen, Jordanian Ammaniin ja Libanonin Beirutiin tai Egyptiin.
Aiempia pakolaisvirtoja oli nähty jo diktaattori Saddam Husseinin valtakaudella 1990-luvulla.
Naapurimaat ottivat pakolaisia avokätisesti vastaan, mutta vuosia kestänyt epäselvä tilanne on tehnyt monen elämästä naapurimaissa ahdistavaa ja epävarmaa. Väkivallan uhka ei ole kaikonnut Irakista, eikä takaisinmuutto siksi houkuttele.
UNHCR:n rekistereissä on noin 300 000 irakilaista naapurimaissa.
YK:n järjestö kertoo raporteissaan naapurimaiden anteliaisuuden ja muualta maailmalta tulleen avun lieventäneen ongelmia. Naapureiden resursseja on koeteltu äärimmilleen.
Humanitaarinen apu ulottuu silti vain osalle niissä asuvista irakilaisista.
"Yksi irakilaisten pakolaisten Lähi-idässä meille antama kokemus on, että meidän on tarjottava palvelujamme uudella tavalla", sanoo Syyriassa UNHCR:ää edustava Zahra Mirghani YK-järjestön nettisivuilla.
Kymmenettuhannet irakilaiset pyrkivät eteenpäin, useimmat Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. UNHRC moitti vielä joulukuussa Britanniaa, Tanskaa, Hollantia, Norjaa ja Ruotsia yhteensä satojen turvapaikanhaussa epäonnistuneiden irakilaisten palauttamisesta Irakiin. UNHCR:n mukaan keskinen Irak ja Bagdad eivät toistaiseksi ole turvallisia alueita.
Arviolta satatuhatta irakilaista on palannut vapaaehtoisesti kotimaahan sen rauhoituttua osittain vuoden 2008 jälkeen, mutta kolmannes näistä takaisinmuuttajista on joutunut uudelleen pakosalle Irakin sisällä.