Irakin pääministeri Ijad Allawi vakuutti keskiviikkona, että maassa pidetään vaalit suunnitelmien mukaan 30. tammikuuta. Samana päivänä autopommi surmasi Hillan kaupungissa poliisiopiston alueella 13 ihmistä ja 25 haavoittui. Toinen autopommi tappoi Bagdadissa kaksi ja haavoitti neljää. Edellisenä päivänä Bagdadin kuvernööri Ali al-Haidri ja tämän henkivartija ammuttiin autoon.
Kuvernöörin surma oli viimeinen punnus, joka sai Irakin presidentin Ghazi al-Jawarin pyytämään Yhdistyneiltä kansakunnilta arviota, onko vaalien järjestäminen mahdollista nykyisessä kaoottisessa tilanteessa.
Presidentin tuskastuneen kannan voi ymmärtää, mutta siltikin Irakin väliaikainen hallitus ja Yhdysvallat ovat oikealla linjalla pitäessään edelleen kiinni aiotusta vaalipäivästä. Terroristeille ei pidä antaa päättäjän asemaa, ei Irakissa eikä muuallakaan.
Iskut tihenevät ja pommit suurenevat vaalipäivän lähestyessä. Mahdollista on sekin, että surmatuksi tulee lisää merkittäviä vaikuttajia. Silti Irakin täytyy tuhoisien iskujen keskelläkin ponnistella kohti yhteiskunnan järjestäytymistä. Siinä työssä tammikuun lopussa valittava 275-jäseninen väliaikainen kansalliskokous on juuri oikea johtoelin. Alueille on tarkoitus valita 18 alueparlamenttia ja kurdien itsehallintoalueelle oma kansalliskokouksensa.
Suuri uhka on, että joillakin alueilla vaalit jäävät sittenkin haaveeksi. Kansainvälisen demokraattisen instituutin IDI:n johtaja Kenneth Wollack arvioi julkisuudessa, että äänestäminen on mahdollista alueilla, jotka kattavat 70-80 prosenttia maan pinta-alasta. Äänestyspaikoille pääsevien tai uskaltautuvien määrä jää noita lukuja tuntuvasti pienemmiksi. Kuitenkin Irakilaisten tukena vaaleja valmistelevat kansainväliset järjestöt uskovat sovitun vaalipäivän pätevän.
Odotettavissa on, että joillakin alueilla shia- tai vastaavasti toisaalla sunni-muslimit boikotoivat vaaleja. Terroristit saavatkin tietynlaisen osavoiton, mikäli äänestysprosentti jää kovin pieneksi. Joka tapauksessa kansan enemmistön on gallupeissa mitattu toivovan vaaleja. Se onkin johdonmukaista. Suuri enemmistö irakilaista toivoo sydämensä pohjasta, että jatkuva kahakointi ja tuhoisa pommien jysähtely loppuisivat ja maa pääsisi vihdoin rauhalliseen arkeen. Sitä toivoo myös kansainvälinen yhteisö.
Ilmeisen oikea on arvio, että vaalien lykkäys olisi suurempi turvallisuusriski kuin niiden pito ajallaan. Siirto toisi vain uuden pommiaallon seuraavan määräajan edellä. Maailmassa riittää räjähteitä.
paakirjoitus@kaleva.fi