Yhdysvallat rikkoo kaikkia kansainvälisen oikeuden periaatteita, jos se hyökkää Irakiin ilman YK:n valtuutusta.
Yhdistyneiden kansakuntien asetarkastajien hartaasti odotettu raportti turvallisuusneuvostolle maanantaina ei tuonut pääasiaan minkäänlaista ratkaisua. Asetarkastusten johtaja Hans Blix ei suoraan sanonut, että Irak olisi syyllistynyt päätöslauselman 1441 olennaiseen rikkomukseen, mutta se ei myöskään ole aidosti hyväksynyt vaatimuksia aseriisunnasta.
Päätöslauselma 1441 hyväksyttiin 8. marraskuuta. Se antaa Irakille viimeisen mahdollisuuden noudattaa turvallisuusneuvoston aiempia päätöksiä sekä paljastaa joukkotuhoaseiden ja pitkän kantaman ohjusten ohjelmansa. Blix myönsi, että Irakin asetarkastuksissa on ongelmia, vaikkei kielletyistä aseista ole löytynyt selkeitä todisteita. Tarkastajien työtä on vaikeutettu, eikä Irak ole suostunut yhteistyöhön.
Yhdysvaltain mukaan olennaisiksi rikkomuksiksi voidaan kuitenkin laskea myös yhteistyökyvyttömyys ja vääristelevät selvitykset. Jos "olennaisia rikkomuksia" tapahtuu, sota on oikeutettu ilman turvallisuusneuvoston uutta päätöstäkin.
Kansainvälinen oikeus sallii asevoiman käytön kahdessa tapauksessa: YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamana tai YK:n peruskirjan 51. artiklan mukaisena itsepuolustuksena. Irakin sota ilman turvallisuusneuvoston päätöstä tai välitöntä uhkaa olisi laiton, mutta Yhdysvalloille siitä ei koituisi oikeudellisia seuraamuksia. USA on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Jos pysyvä jäsen rikkoo kansainvälistä oikeutta, YK ei pysty reagoimaan.
Voi olla, etteivät asetarkastukset tuo esiin lopullista totuutta. Voi olla, ettei Irak ole purkanut joukkotuhoaseohjelmiaan. Jos aseet on kätketty maan uumeniin, tarkastajat eivät pääse niihin käsiksi.
Jos Yhdysvallat on todella päättänyt hyökätä Irakiin ja häätää Saddam Husseinin vallasta, se ryhtyy taisteluun vaikka yksin, ilman liittolaisia. Sotia on käyty ennenkin ilman päätöslauselmia. Yhdysvallat voisi perustella hyökkäystä itsepuolustukseksi ja muu maailma antaisi oikeutuksen hyökkäykselle jälkikäteen.
Vielä sodan uhka toimii painostuskeinona, joka parhaimmillaan poistaa sodan tarpeen. Jos Irak suostuu aitoon yhteistyöhön, sota voidaan ehkä välttää. Blixin raportin mukaan Irakin yhteistyökyvyssä on kuitenkin paljon toivomisen varaa.
Myös jatkuvalla voimankäytöllä uhkaamisella on vaaransa. Jos Irak ei taivu, on sotaan pakko turvautua, muuten voimankäytöllä uhkaamiselta menisi uskottavuus. Lisäksi Persianlahdelle on jo kuljetettu runsaasti aseita ja sotilaita, mikä tekee Yhdysvaltain perääntymisen hankalaksi.
Maailma on ajautunut syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksen jälkeen outoon tilanteeseen. Afganistanin pommituksella syksyllä 2001 oli vahva kansainvälinen tuki. Toisin on nyt. Terrorismin vastainen liittoutuma on levällään, EU ja Yhdysvallat nokittelevat toisiaan ja EU-maat kiistelevät keskenään.
Vaikka sota Irakiin näyttää väistämättömältä, ei Yhdysvallatkaan ole aivan immuuni maailman yleiselle mielipiteelle. Asetarkastajille on annettava jatkoaikaa, jotta voidaan selvittää, onko Irak noudattanut velvoitteensa tuhota joukkotuhoaseet. Jos asetarkastajat löytävät selkeät todisteet, ettei näin ole tapahtunut, sota saisi kansainvälisen yhteisön hyväksymisen.
Yhdysvaltain ulkopuolelta presidentti George W. Bushiin on vaikea vaikuttaa. Vain amerikkalaisten mielipide on hänelle tärkeä. Bushin kiireet voidaan ehkä selittää amerikkalaisten kasvavalla sodanvastaisuudella. Presidentti ei kestä Vietnamin sodan kaltaista protestiaaltoa, eivätkä amerikkalaiset turhia sinkkiarkkuja.
Kaikkien osapuolten tulisi kuitenkin lähteä siitä, että sota on äärimmäinen keino ja että Irakin vastaisiin toimiin tarvitaan joka tapauksessa YK:n turvallisuusneuvoston käsittely. Uuden päätöslauselman tarve taas riippuu asetarkastajien loppuraportista. Aikaa on maaliskuun alkuun, mutta tuskin sen pitemmälle.
Sodan seuraukset olisivat hyvin arvaamattomia. Mahdollisuus Lähi-idän rauhaan tulisi entistäkin etäisemmäksi, Eurooppa voisi joutua terrorismin kohteeksi ja maailmantalous ajautua lamaan.