Takavuosina, kun Suomen kansallinen itsetunto ei ollut ylimmillään, mallia haettiin helposti Ruotsista. Miten länsinaapuri oli tehnyt tämän ja tuon? Alemmuuskompleksista on päästy sittemmin eroon, ja ovatpa osat jopa vaihtuneet. Suomi on vienyt ja Ruotsi vikissyt.
Vai onko se viimeinen asennekivi sittenkään kääntynyt? Kysymys on aiheellinen, kun vertaa keskustelua, jota Suomen ja Ruotsin poliittiset johtajat ovat käyneet Irakin sodasta. Tarkemmin: Ruotsin valtiojohto on keskustellut, ottanut kantaa ja perustellut, Suomen valtiojohto on antanut tiedotteen ja pitänyt pari kieli keskellä suuta kirjoitettua puhetta.
Kyynikon on sinänsä helppo torjua vertailu. Meidän mielestämmehän Ruotsi on aina pitänyt meteliä, leikkinyt maailman omaatuntoa ja kyyristellyt samaan aikaan Yhdysvaltain sateensuojan alla. Toista se on suomalaisilla; ei meillä ole ollut varaa nostaa päätä poterosta, ei vieläkään. Vaikeneminen on meistä aina ollut valtioviisautta.
Koska kylmä sota on ajat sitten loppunut eikä idästä sanota enää nähtävän uhkaa, syyt vaitioloon kaikilla kielillä ovat käyneet vähiin. Toisin näyttää olevan. Kun varovaisuuteen lisätään kehittymätön keskustelukulttuuri, perinteinen keskustelu on taas saatu aikaan, nyt Irakista. Ylätason vaitiolo tukahduttaa kansalaiskeskustelua ja tekee siitä juupas-eipäs -väittelyä.
Osa vaitiolosta menee eduskuntavaalien piikkiin. Poliitikoilla on ollut muuta tekemistä kuin ruotia sotaa kaukaisessa Irakissa. Asiasta kyllä käytiin kiivas vaalinalusväittely Anneli Jäätteenmäen (kesk.) ja Paavo Lipposen kesken. He kuitenkin puhuivat enemmänkin asian vierestä.
Kaksikon väittelyn ydin oli, oliko Yhdysvalloilla väärä käsitys Suomen Irak-politiikasta. Siitä sikisi sivuhaara, pitikö presidentti George W. Bush Suomi sotaliittouman jäsenenä vai ei. Tämän keskustelun pani paikalleen Dagens Nyheterin ja sittemmin Kalevan julkaisema pikku-uutinen maista, jotka Yhdysvallat laski kuuluviksi sotaliittoumaan. Suomi ei ollut listalla. Niin kuitenkin oli, jos siltä näytti.
Asian ydin on kuitenkin muualla. Suomi ei ole vieläkään ottanut yksiselitteisesti kantaa Irakin sodan kansainväliseen oikeutukseen. Kysymystä on kierretty kuin kissa kuumaa puuroa, ja verbaaliakrobatia on ollut huimaa.
Ruotsi sen sijaan otti oikeutuskysymykseen kantaa sinä päivänä, kun sota alkoi. "Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi Irakiin ilman YK:n valtuutusta ja rikkoi näin kansainvälistä oikeutta", hallituksen julkilausuma kuului. "Ruotsin hallitus ei jaa Yhdysvaltojen näkemystä siitä, että sotilaallisen voiman käytölle on kansainvälisen oikeuden tuki."
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätyivät samana päivänä seuraavaan muotoiluun: "Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ole hyväksyttävää."
Ulkopolitiikan johtavat sananikkarit käyttivät yya-kaudella opittuja keinoja olla sanomatta mitään ja suututtamatta ketään. Teksti koski tätä päivää, mutta sen filosofia on menneisyydestä. Se voi olla valtioviisautta, mutta yhtä hyvin se voi olla kahdella tuolilla istumista.
Suomi-Ruotsi -maaottelua voi jatkaa. Pääministeri Göran Persson käsitteli 25. maaliskuuta pitämässään linjapuheessa Irakin sotaa perusteellisesti. Hän ei epäröinyt kutsua Saddam Husseinia diktaattoriksi.
Suomen valtiojohdon laillisuusnäkemyksistä tiedetään tasan yhden lauseen verran. STT siteerasi sodan alkamispäivänä Lipposta epäsuorasti näin: "Lipposen mukaan Suomessa jaetaan Ruotsin näkemys siitä, että hyökkäys Irakiin on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa." Hänkin puhui ristiriidasta, ei kansainvälisen oikeuden rikkomisesta.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) puki maanantaina nettisivullaan vaikean asian sanoihin "oltiin sodan oikeutuksesta ja hyväksyttävyydestä mitä mieltä tahansa..."
Mitä mieltä on ulkoministeri?
Presidentti Halonen puolestaan pyöritteli kuumaa perunaa valtiopäivien avajaisissa näin: "Monet kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotatoimet eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia. Toki eräät asiantuntijat ovat esittäneet vastakkaisia tulkintoja. Kansalaisten mielipide on sekä Suomessa että muualla Euroopassa voimakkaasti sotaa vastaan."
Mitä mieltä on tasavallan presidentti, Suomen ulkopolitiikan johtaja?
Ruotsin ulkoministeriön oikeudellisen osaston päällikkö Carl-Henrik Ehrenkrona ja ministeriön neuvonantaja Marie Jacobsson kirjoittivat äsken Svenska Dagbladetissa aivan muuta. Heistä maailman eturivin asiantuntijat näyttävät olevan yhtä mieltä, että Irakin sota on vastoin YK:n peruskirjaa. Heistä tilanne on nyt toinen kuin Kosovossa 1999, jolloin Nato pommitti Jugoslaviaa omin luvin sen jälkeen kun YK:n turvallisuusneuvosto ei siunannut hanketta. Suomen ulkoministeriön asiantuntijat ovat varmaan tutkineet Irakin sodan laillisuuskysymystä, mutta heidän kannoistaan ei tiedetä.
Jäätteenmäen kanta jää nähtäväksi. Sodan alussa hän jätti kysymyksen asiantuntijoiden arvioitavaksi. Vaalien alla hän jopa muistutti, kuinka Suomi pysytteli aiemmin suurvaltaristiriitojen ulkopuolella.
Vaikka Suomi ei ole ollut virallisesti puolueeton valtio enää aikoihin, vaikeaa se kannan ottaminen näyttää totta vie yhä olevan. Jo etukäteen tietää, että Suomi selviää myös Irakin tulevan hallinnon tunnustamisongelmasta vanhalla konstilla: Suomi ei tunnusta hallituksia, vaan valtioita.