Bryssel EU:n 15 jäsenmaata ovat harvoin kokoontuneet yhtä ikävissä ja vaikeissa tunnelmissa kuin alkavalla viikolla. Päämiehet kokoontuvat torstaina, jolloin sota Irakia vastaan on voinut jo alkaa. Sotatoimia vastustavat Ranska ja Saksa istuvat samaan pöytään niitä kannattavien Britannian ja Espanjan kanssa.
Huippukokouksen varsinainen aihe ovat talous- ja työllisyyskysymykset, jotka jäänevät täysin Irakin kriisin ja jäsenmaiden erimielisyyksien varjoon. EU:n ulkoministerit valmistelevat tiistaina ja keskiviikkona huippukokousta. Ranskan ehdottama Irak-keskustelu YK:ssa tiistaina tekee EU:n ulkoministerien kokouksesta tynkäkokouksen, mikä edelleen heikentää huippukokouksen valmistelua. EU:n puolustusministerit kykenivät vielä viikonloppuna sopimaan yhteisen eurooppalaisen puolustuspolitiikan kehittämisestä ja kriisinhallintajoukoista, vaikka sodanuhka varjosti tätäkin kokousta.
Ministerit totesivat sodanuhkan olevan vaikeasti vältettävissä. "Mitä enemmän toimimme yhdessä, sitä vähemmän jää pelivaraa erimielisyyksille", sanoi toivorikkaasti puheenjohtajamaa Kreikan puolustusministeri Giannos Papantonoiu.
Ulkopolitiikan tappion korjaaminen vie vuosia
Tämä toivomus tuskin hallitsee päämiesten huippukokousta, jota sävyttää varsinkin Ranskan ja Britannian päämiesten Jacques Chircacin ja Tony Blairin välinen kitkerä vastakkainasettelu. Chiracin päälleen pukema EU:n ulkopolitiikan johtajan viitta ilman muiden valtuutusta on johtanut mahdottomaan tilanteeseen, josta on vaikea nähdä ulospääsyä.
Mahdollisen sodan jälkeen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentaminen on aloitettava kokonaan uudelleen. Ranskan ja Saksan linja on eristänyt Blairin ja hänen ohellaan Espanjan pääministerin José Maria Aznarin EU:ssa heidän osallistuttuaan näkyvästi Yhdysvaltain rintamaan. EU:ssa on kuitenkin muitakin maita, jotka eivät ole Ranskan ja Saksan rintamassa. Italia, Tanska ja Hollanti ovat myös tukeneet Yhdysvaltain linjaa.
EU on selviytynyt historiansa aikana monista kriiseistä erinomaisilla kompromisseilla, joilla erimielisyyksiä on vesitetty. Keskinäinen tarve yhteistyöhön on sanellut ratkaisuja, joita nytkin voidaan saada aikaan. Yhteiseen ulkopolitiikkaan ei kuitenkaan ensi viikon kokouksessa, eikä vielä pitkään aikaan, löydetä minkäänlaista yhteistä näkökulmaa. Niin syvät jäljet nykyinen riitely jättää.
Tulevat jäsenet poissa kokouksesta
Sen sijaan huippukokouksen alkuperäisistä teemoista on mahdollista päästä eteenpäin, vaikka EU:n taloudellinen tilannen ja kilpailukyky ovat taloudellisen laman myötä heikentyneet. Kriisin huipentuessa ensi viikolla EU:n päämiesten olisi määrä käsitellä myös edistystä Euroopan tulevaisuutta pohtivassa tulevaisuuskonventissa, joka myös lukeutuu kriisin uhreihin. Sen puheenjohtaja Valery Giscard d'Estaing ei ole uskaltanut tuoda keskusteluun pykäliä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskelle käynnissä olevaa kriisiä.
Huippukokoukseen oli alun perin määrä kutsua tarkkailijoiksi myös tulevat jäsenmaat ja kolme ehdokasmaata. Nyt niiden edustajat saavat vain osallistua yhteiselle lounaalle perjantaina. Chiracin haukuttua tulevat jäsenmaat Yhdysvaltain kelkkaan menemisestä voi olla parempikin, etteivät ne joudu kuuntelemaan lisää haukkuja ja katselemaan nykyisten jäsenmaiden eripuraa.