Suomalainen peruskoululainen saattaa tykätä koulusta ja koulukavereista - jopa opettajasta - mutta ei sitä ehkä herkästi tunnusta. Bagdadilainen Thamir Saadun ei moista nolostele.
"Pelkäämme tarkka-ampujia, mutta poika ei anna periksi vaan sanoo: Minä rakastan koulua", Thamirin isä kertoo.
12-vuotiaan bagdadilaisen koulutiellä Irakin pääkaupungissa on vaaroja enemmän kuin tarpeeksi. Mutta senkin jälkeen kun shiiamuslimien asuttamassa Sadrin kaupunginosassa oli puhjennut taisteluita, Thamir halusi välttämättä päästä kouluun. Siellä hän tapasi vain vartijan, joka passitti pojan takaisin kotiin.
Siitä on nyt kaksi viikkoa.
"Minulla on ikävä kavereita. En ole nähnyt heitä viikkokausiin. Haluaisin leikkiä heidän kanssaan", Thamir harmittelee.
Irakin koulujärjestelmä herätti aikoinaan kateutta koko Lähi-idässä. Öljytuloja investoitiin myös perusopetukseen, ja 1980-luvun lopulla käytännössä kaikki kansalaiset osasivat jo lukea.
Kolme koulua
kolmessa vuorossa
Kahden vuosikymmenen sotien ja talouspakotteiden jälkeen jäljellä on paljolti vain raunioita. Opetusministeri Khodair al-Khozain mukaan kolmannes aikuisista on tätä nykyä lukutaidottomia.
"Tätä ongelmaa ei korjata taikasauvalla. Tarvitsemme yli 4 300 uutta koulua. Nykyisetkin koulut ovat huonossa kunnossa", ministeri kuvailee urakan laajuutta.
Koulujen ongelmat näkyvät ehkä kärjistyneimpinä juuri Sadrissa. Slummimaisessa Itä-Bagdadin kaupunginosassa asuu kaksi miljoonaa ihmistä, joista 500 000 kouluikäisiä. Kouluja on vain 260 ja niistäkin monet ovat hädin tuskin käyttökelpoisia.
Tällaisessa tilanteessa on ollut pakko turvautua erikoisiin ratkaisuihin. Niinpä Al-Khaldijan peruskoulun 12 luokkahuoneen rakennus on kolmen eri koulun käytössä: yhden koulun oppilaat tulevat paikalle aamulla, toisen iltapäivällä ja kolmannen illalla.
Viemärit ovat rikki, joten vessat eivät toimi eikä hanoistakaan tule vettä. Silti rakennusta käyttää päivittäin 1 600 oppilasta.
"Meillä on yksinkertainen valinta edessämme. Hylkäämmekö nämä lapset lukutaidottomina kaduille vai avaammeko sydämemme ja koulumme heille - vaikka ne sitten ovatkin täynnä", ministeri al-Khozai pohtii.
Koulut suhteellisen rauhallisilla alueilla täyttyvät yli äyräidensä samalla kun taistelutantereiden opinahjoja suljetaan.
Tilaisuus päästä eristäytyneisyydestä
Abu Sundus tuo kahta tytärtään uuteen kouluun Bagdadin keskustassa. Pyssymiehet olivat tulittaneet perheen kotia muutamaa päivää aiemmin, ja Abu Sundus katsoi parhaaksi lähteä.
"Tyttäreni viihtyivät entisessä koulussaan, totta kai tämä vaikuttaa heihin. He olivat tottuneet opettajiinsa ja kavereihinsa. Siirtyminen uuteen kouluun on raskasta", Abu Sundus sanoo.
Vaaroista huolimatta lapset ja nuoret haluavat käydä koulua, koska se on usein ainoa mahdollisuus päästä pois sodan keskellä olevan kodin eristyneisyydestä.
