Irakilaisten kokemaa ahdistusta lisää yleinen epätietoisuus monien kadonneiden kohtalosta, Kansainvälinen Punaisen Risti arvioi. Sodan runtelemassa maassa on vaikea saada yhteyttä sukulaisiin ja perheenjäseniin.
Punaisen Ristin tiedotteen mukaan kymmeniä tuhansia niin Irakissa kuin ulkomaillakin vaivaa huoli siitä, ovatko sukulaiset elossa. Järjestön mukaan epätietoisuus ja levottomuus ovat puhkeamassa mielenosoituksiksi.
Avustustyöntekijät ovatkin ottaneet vastaan tuhansia tiedusteluita perheenjäsenten kohtalosta. Tärkeässä osassa ovat standardisoidut olemme elossa-viestit, joita avustusjärjestöt ovat välittäneet Irakin sisällä ja ulkomaille. Huoli omaisten kohtalosta synnytti myös vuonna 1999 Kosovon sodan aikana vastaavanlaisen viestitulvan.
Olen hengissä. Olen Bagdadissa.
Pitkäperjantaina Punaisen Ristin toimistoon tuli irakilaismies, joka oli vapautettu jäätyään 1980-luvun alkupuolella vangiksi Iranin ja Irakin sodassa. Oltuaan 21 vuotta vankina Iranissa hän soitti Hollannissa pakolaisena elävälle vaimolle ja perheelleen: Olen hengissä. Olen Bagdadissa.
Pikkuhiljaa rakentuu myös palapeli Saddamin hallinnon vuosina kadonneiden ihmisten kohtaloista. Uutistoimisto AFP:n mukaan al-Qarahin hautausmaan reunalta Bagdadin läheltä on löytynyt noin tuhannen ruumiin joukkohauta. Haudassa makaa hallituksen teloittamia poliittisia vankeja, joista viimeinen haudattiin neljä kuukautta sitten.
Kadonneiden kohtaloiden selvittämiseksi on perustettu järjestö Association of Free Prisoners. Järjestö onnistui pelastamaan turvallisuuspalvelun arkiston ja pyrkii selvittämään mitä tuhansille Saddamin hallinnon kadottamille opiskelijoille, virkamiehille, diplomaateille ja tavallisille kansalaisille tapahtui.