Turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneisiin irakilaiskaksosiin liittyvä oikeudenkäynti on ajautunut ongelmiin.
Irakilaiskaksosten terrorioikeudenkäynti on jumissa. Valtakunnansyyttäjävirasto ponnistelee parhaillaan, jotta Irakissa asuvat puolustuksen todistajat olisi mahdollista kuulla turvallisesti.
Oikeuskäsittelyn järjestäminen konfliktien repimässä Irakissa on turvallisuusriski todistajille ja maahan matkaaville suomalaisille.
Todistajat eivät suostu menemään Bagdadiin, jota sekä Suomen että Irakin viranomaiset pitävät parhaana kuulemispaikkana. Suomen delegaation turvayhtiö taas pitää todistajien itselleen turvalliseksi kokemaa paikkakuntaa liian isona riskinä suomalaisten turvallisuudelle.
– Tässä on mukana lukuisia osapuolia, joiden kaikkien näkemykset ja tahto on huomioitava: syyttäjä, puolustuksen asianajajat, tuomioistuin, poliisi, turvayhtiö, todistajat ja Irakin viranomaiset, selvittää valtionsyyttäjä Tom Laitinen Lännen Medialle.
Laitisen mukaan järjestelyistä sopimista hankaloittaa se, että osapuolilta puuttuu yhteinen foorumi, jossa asioista voitaisiin sopia saman pöydän ääressä.
– Tilanne on vaikea. Syyttäjänä kuitenkin haluan ja teen kaikkeni, että puolustus voi kuulla todistajansa, Laitinen sanoo.
Syyttäjä uskoo, että irakilaiset veljekset osallistuivat terroristijärjestö Isisin riveissä Camp Speicherin joukkomurhaan kotimaassaan vuonna 2014.
Oikeusprosessi Suomeen turvapaikanhakijoina syksyllä 2015 tulleita veljeksiä vastaan on kestänyt kolme vuotta.
Pirkanmaan käräjäoikeus ei onnistunut kuulemaan Irakissa asuvia puolustuksen todistajia ja kaatoi syytteet puolitoista vuotta sitten. Samat todistajat tuottavat ongelmia myös Turun hovioikeudessa, joka on joutunut lykkäämään omaa käsittelyään syyskuusta lähtien.
Turun hovioikeus aloittaa syyttäjien todistajien kuulemisen perjantaina, vaikka oikeudenkäynti alkaa vasta myöhemmin.
– Ihmetyttää, että kuinka monta vuotta ihmisiä voidaan roikottaa löysässä hirressä, toisen kaksosen puolustaja Kaarle Gummerus toteaa.
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, joiden mukaan sen on tutkittava muissa valtioissa tapahtuneita vakavia rikoksia.
Gummerus kutsuu tavoitetta yleväksi.
– Mutta saadaanko nämä asiat käsiteltyä meillä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla eli riittävässä laajuudessa ja kohtuullisessa aikataulussa. Minun mielestäni nämä jutut kuuluisivat jollekin kansainväliselle toimielimelle.
Gummeruksen mukaan Suomelta puuttuu tapauksessa keinot, joita voidaan käyttää kansallisella tasolla.
– Todistajia ei voi esimerkiksi haetuttaa oikeuteen. Päämieheni istui puolitoista vuotta tutkintavankeudessa, koska Irakista ei saatu materiaalia, Gummerus kritisoi.
Kansainväliset sopimukset velvoittavat
Valtakunnansyyttäjävirastossa nähdään, että muualla maailmassa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ovat Suomen asia.
– Tämä ei ole suomalaisten kyvyistä ja taidoista kiinni. Asiat ovat vain hankalia, kun niitä hoitaa monta tahoa, ja tässä jutussa suurin osa näistä on Irakissa, Laitinen sanoo.
– Mutta ei näitä juttuja kukaan selvittäisi, jos kaikki valtiot vaan kääntäisivät selkänsä ja toteaisivat, että äh, liian vaikeaa.
Laitinen muistuttaa, että Suomi on ensimmäinen valtio maailmassa, joka ylipäätään käsittelee Irakissa tapahtuneita ihmisoikeusrikoksia ja on matkustanut sinne kuulemaan todistajia. Todistajien kuuleminen tämän kaltaisissa vakavissa rikoksissa on tyypillisesti vaikeaa.
– Esimerkiksi Ruandan kansanmurhaa koskevassa oikeudenkäynnissä osa todistajista jouduttiin kuulemaan Tansaniassa ja osa lennättämään Suomeen kuultaviksi, Laitinen muistelee.
– Irakissa konflikti on kuitenkin osittain vielä käynnissä, ja todistajien on vaikea matkustaa sieltä pois. Tässäkin tapauksessa viime kädessä hovioikeus päättää, milloin on odoteltu tarpeeksi ja oikeudenkäynti järjestetään sillä näytöllä, mikä on saatavissa.