Entisen pääministerin syyttäminen oikeudessa on äärimmäisen harvinaista Suomessa. Sen takia on tärkeää pitää oikeudenkäynti avoimin ovin.
Vaalikampanjan aikaisella Irak-skandaalilla on ollut melkoiset seuraukset. Suomen historian ensimmäinen naispääministeri joutui eroamaan ennen juhannusta dramaattisten tapahtumien jälkeen. Nyt kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki saa syytteen yllytyksestä tai avunannosta virkasalaisuuden rikkomiseen. Presidentin entistä neuvonantajaa Martti Mannista syytetään virkasalaisuuden rikkomisesta. Kumpaakaan ei sen sijaan epäillä eikä syytetä tietojen vuotamisesta iltapäivälehdille.
Irak-skandaali sai alkunsa, kun Jäätteenmäki syytti vaalikampanjan aikana Paavo Lipposta Suomen liittämisestä Irakin vastaiseen sotaliittoumaan. Väitettään Jäätteenmäki perusteli Lipposen ja George W. Bushin käymillä keskusteluilla, joiden sisältöä selostettiin ulkoministeriön salaisiksi julistetuissa muistioissa. Myöhemmin ilmeni, että Jäätteenmäki oli siteerannut muistioita sanatarkasti nettipäiväkirjassaan.
Syytteiden nostosta ilmoitti valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki kirjallisessa ilmoituksessaan. Syytteitä ei perusteltu yksityiskohtaisesti, vaan jutun asiakirja-aineisto on päätetty pitää salassa tuomioistuinkäsittelyyn asti.
Syyttäjän päätös tuli etenkin keskustalle ja Jäätteenmäelle itselleen yllätyksenä. Jossakin vaiheessa jopa ennakoitiin, että Mannisellekin riittäisi rangaistukseksi ero virasta. Kyse oli kuitenkin pelkästä hallinnollisesta ratkaisusta, jolla ei ole mitään tekemistä syyteharkinnan kanssa.
Virkasalaisuuden rikkominen ei ole vähäpätöinen asia. Kun syyte nostettiin, esitutkinnassa on täytynyt tulla ilmi seikkoja, joiden perusteella syytä epäillä -kynnys ylittyi ja syytteet päätettiin nostaa. Syyttäjän on pakko syyttää, jos rikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt todennäköisin syin. Oikeusoppineita valtakunnansyyttäjän päätös ei yllättänytkään.
Sellainen ratkaisu taas tuskin olisi ollut mahdollinen, että Mannista syytetään, mutta ei Jäätteenmäkeä, joka vakuutti eduskunnan edessä, ettei ole saanut eikä pyytänyt kyseisiä asiakirjoja.
Syytettyjen oikeusturvan ja yleisen uskottavuuden kannalta on elintärkeää, että esitutkinta-aineisto ja syyteharkinnan perusteet tulevat aikanaan julkisiksi. Oikeudenkäyntiä ei missään tapauksessa saa julistaa salaiseksi, vaan kaikki asiaan liittyvät seikat on käytävä perinpohjin läpi oikeudessa avoimin ovin. Lipposen ja Bushin keskustelujen sisältöä on jo vatvottu julkisuudessa kylliksi, joten on vaikea nähdä syytä, joka oikeuttaisi salaamaan mitään osaa oikeudenkäynnistä.
Jäätteenmäelle oikeudenkäynti merkitsee piinan jatkumista. Keskustalaiset ovat halunneet hänet ehdokkaakseen europarlamenttivaaleihin. Nyt se on käytännössä suljettu pois laskuista ainakin siksi, kunnes oikeudenkäynti on ohi. Sen sijaan kansanedustajuuteen oikeusprosessilla ei ole vaikutusta, ellei Jäätteenmäkeä tuomita vankeusrangaistukseen. Silloin eduskunta voi hänet erottaa kahden kolmasosan enemmistöllä.
Oikeudenkäynti ei liioin vaikuta keskustan ja SDP:n hallitusyhteistyöhön. Poliittinen myrsky meni ohi jo kesäkuussa. Sen sijaan oikeudenkäynti voi melkoisesti ravistella politiikan pelisääntöjä, jopa muuttaa niitä. Mitkä asiat ovat salaisia ja millä perusteilla 2000-luvulla? Kuuluvatko valtiollisten johtajien keskustelut niihin? Mikä on oppositiojohtajan tiedonsaantioikeus? Näihin kysymyksiin pitäisi saada lisävalaistusta oikeusprosessin aikana.