Bryssel
EU:n uusien jäsenmaiden liittymissopimusten juhlallinen allekirjoitustilaisuus uhkaa jäädä Ateenassa keskiviikkona muiden polttavien teemojen varjoon. Jäsenmaiden erimielisyydet Irakista ja EU:n tulevaisuudesta ovat viemässä pääroolin Ateenan huippukokouksessa.
Ateenan kokouksesta on tulossa mammuttimainen tapaaminen, sillä vanhojen ja tulevien jäsenmaiden lisäksi sinne on kutsuttu Efta-maat, Länsi-Balkanin maat ja niinsanotut uudet naapurit Venäjää, Ukrainaa ja Moldovaa myöten. Paikalle saapuu myös YK:n pääsihteeri Kofi Annan, joka haluaa puhua Irakista EU-maiden kanssa. Kreikan kertomassa aikataulussa ei vielä ollut selvää, missä vaiheessa keskustelut käydään.
Suomen pääministeri Paavp Lipponen, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Eurooppa-ministeri Jari Vilen ovat viimeistä kertaa Lipposen hallituksen edustajina allekirjoittamassa liittymissopimuksia kymmenen uuden jäsenmaan kanssa keskiviikkona. Suomen toivomus on, että Ateenassa pysyttäisiin käymään kunnon keskustelu EU:n tulevaisuuskonventin työstä.
Irakin sota siirsi
tulevaisuuskeskustelua
Irakin sodan syttyminen edellisen huippukokouksen alkaessa pakotti siirtämään keskustelun EU:n tulevaisuuskonventin tilanteesta Ateenan kokoukseen.
Kuumiksi keskustelun aiheiksi ovat muodostumassa ehdotus unionin presidentistä ja ulkoministeristä. Suurten maiden ajama uusi presidentti-instituutio ei saa kannatusta pienten maiden keskuudessa. Ne ovat tuoneet sen jo selväksi omassa huippukokouksessaan vajaat pari viikkoa sitten. Ajatus EU:n ulkoministeristä on sen sijaan paremmin hyväksyttävissä.
Tulevaisuuskonventin puheenjohtaja Valery Giscard d'Estaing on kirjeessään puheenjohtajamaa Kreikan pääministerille Kostas Simitikselle ehdottanut keskustelua viidestä aiheesta. Kolme muuta ovat komission kokoonpano laajentuneessa unionissa, komission puheenjohtajan nimitys ja toimivalta sekä Giscardin idea eurooppalaisesta kongressista, johon kuuluisivat europarlamentin ja kansallisten parlamenttien edustajat.
Pienet jäsenmaat
korostavat konsensusta
Suomen ja kuuden muun pienen jäsenmaan kanta hiottiin Luxemburgissa huhtikuun alussa. Ne haluavat kertoa Giscardille, ettei monista jo ehdotuksen muodon saaneista tulevan perustuslaillisen sopimuksen kohdista ole yhteistä näkemystä.
"Tulevaisuuskonventin työhön ei haluta puuttua. Mutta maat haluavat, että on esitettävä erilaisia vaihtoehtoja, jos yksimielisyyttä ei ole tulevaisuuskonventin keskusteluissa löytynyt", kertoi yhden pienen maan edustaja ryhmän tavoitteista.
Pääministeri Lipponen paheksui viime huippukokouksessa tulevaisuuskonventtia työn hidastelusta. Giscard on toivonut pidennystä määräaikaan, joka on kesäkuun loppu. Pienet maat vastustavat jatkoaikaa. Niiden mielestä työtä on tehostettava, sillä kiire vain siirtyisi myöhemmäksi.
Seuraava puheenjohtajamaa Italia on sekoittamassa vielä kuvioita, koska sen huhutaan haluavan järjestää huippukokouksen kesäkuun viimeisenä päivänä Roomassa, jossa uusi perustuslaki hyväksyttäisiin. EU:n perussopimus hyväksyttiin ensimmäisen kerran Roomassa 1957, eikä Italia haluaisi luopua "Rooman sopimus" -nimestä.
Giscard antaa huhtikuun lopussa ehdotuksensa instituutioista. Ehdotuksiin kuuluvat muun muassa presidentin ja ulkoministerin virat, ellei hän Ateenan keskustelujen jälkeen korjaa niitä. Ulkoministeriksi on jo ehdolla Saksan ulkoministeri Joschka Fischer, jolla ei tosin tällä hetkellä ole parhaat suhteet Yhdysvaltoihin.
Irak ja Syyria
tulevat esille
Keskustelu Irakista ei ole virallisesti huippukokouksen asialistalla, mutta sitä enemmän siitä puhutaan epävirallisesti. Kreikka on virallisen kutsun jälkeen lyhentänyt keskustelua EU:n tulevaisuudesta, joten Irak-keskustelulle löytynee aikaa.
EU-maiden ulkoministerit vahvistivat maanantaina jälleen kerran tavoitteen YK:n keskeisestä roolista Irakin sodanjälkeisen elämän rakentamisessa. Kokouksessa painotettiin myös tilanteen viilentämistä Yhdysvaltain Syyriaan kohdistuvassa painostuksessa.
Pääsihteeri Annan saa tukea EU:n huippukokouksessa, mutta EU-maista vain Britannia on määräämässä, mitä Irakissa jatkossa tapahtuu.
EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana sai tehtäväksi muodostaa ryhmän, joka laatisi strategian joukkotuhoaseiden muodostaman uhkan arvioimiseksi. Strategian tarkoituksen on estää erilaiset käsitykset, jotka ovat johtaneet vahingolliseen jakaantumiseen EU:n sisällä tähän saakka.