Liittouman merijalkaväkijoukot ovat edenneet Kuwaitin ja Irakin raja-alueelta kohti rannikkokaupunkeja kohdaten vain vähäistä vastarintaa, vaikka tykistötaistelujakin on käyty Irakin eteläisellä alueella. Brittiläiset merijalkaväen joukot ovat perjantaina vallanneet Umm Qasrin satamakaupungin.
"Brittiläiset ovat Umm Qasrin puolella ja amerikkalaisten merijalkaväkeä on Basran suunnalla. Maavoimien joukkoja on lähtenyt etenemään Eufratin jokilinjan länsipuolta, mutta ne ovat vasta tiedusteluosia", kertoo maasodan asiantuntija, eversti Jukka Haaksiala Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunnasta.
Basraa hän pitää Umm Qasrin ohella keskeisenä satamakaupunkina ja Irakin eteläisen öljyntuotannon keskuspaikkana, jonka tarjoama tärkeä meriyhteys on nyt poikki.
Haaksiala arvioi, että merijalkaväen joukot keskittyvät seuraavaksi juuri Basran alueen jokisuiston haltuun ottamiseen ja sen kautta sotilaallisiin toimiin alueella olevia Irakin armeijan yksikköjä vastaan.
"Viidennen armeijakunnan kolmannella jalkaväkidivisioonalla näyttää olevan määränpäänä Bagdadin suunta."
Haaksiala uskoo, että kaukaisimmat liittouman tiedustelujoukot ovat ehtineet jo kahden-kolmensadan kilometrin päähän Kuwaitin rajasta. Rajalta matkaa Bagdadiin kertyy vajaat viisisataa kilometriä.
"Tiedusteluosien tarkoituksena on nimenomaan hankkia tietoja. Vaikka ne ovat hyvin vahvasti aseistettuja ja panssaroituja, ne karttavat taisteluja. Ne hakevat informaatiota alueesta, maastosta ja irakilaisista joukoista."
Haaksiala pitää mahdollisena, että tiedusteluun ja maalin osoittamiseen keskittyneitä liittouman erikoisjoukkojen ryhmiä on ripottautunut aavikoille ympäri Irakia.
Kaupunkisodalla saadaan myötätuntoa
Reilu vuosikymmen sitten Persianlahden sodan aikaan irakilaiset olivat ryhmittäneen suuren osan joukkoja Kuwaitin vastaiselle rajalle.
"Nyt vaikuttaa, että tehokkain iskukyky on pyritty keskittämään Bagdadin alueelle. Irakin armeija on tällä hetkellä ihan erilaisessa asemassa kuin Persianlahden sodan aikaan", eversti Jukka Haaksiala sanoo.
Joukkojen keskittäminen pääkaupungin alueelle kielii hänen mielestään siitä, että Irak on tunnustanut sotilaallisen voiton täydelliseksi mahdottomuudeksi.
"Näillä järjestelyillä pystytään tuottamaan mahdollisimman paljon tappioita liittoutumalle sen edetessä Bagdadin suuntaan. Liittoumalle on vaikeaa lyödä vastassa olevat irakilaisjoukot kaupunkisodankäynnillä."
Houkuttelemalla liittouman joukot taistelemaan metropolin herruudesta Saddan Hussein tietää aiheuttavansa tuhoa myös siviiliväestölle.
"Kaikkia siviilejä ei voida evakuoida kaupungista. Siten heille tulee tappioita ja Irak saa maailman tuomion sodalle ja myötätunnon puolelleen", Haaksiala miettii.
Hänen mielestään on mahdotonta arvioida, milloin liittouman joukot voivat saavuttaa Bagdadin, koska lopulliset sotasuunnitelmat eivät ole vielä tiedossa.
Lisäksi liittoumalla on paljon "toisen portaan" joukkoja, joita ei ole vielä keskitetty. Hyökkäyksen porrastamisen tarkoituksena on se, että oman tehtävänsä tehneen portaan takaa tulee seuraava joukko, jonka edetessä ensimmäinen huolletaan taas etenemiskuntoiseksi.
Irakin armeija on puolikuntoinen
Irakia on rasitettu rajoituksilla ja pakotteilla koko 1990-luvun ajan. Viimeisimpien arvioiden mukaan Irakin armeijan yksiköiden käytössä olevan kaluston vahvuus on vain puolet normaalista.
"Irakin joukot ovat varsin vajavaisia materiaalin suhteen. Myös koulutus on selvästi romahtanut aikaisemmasta. On hyvä kysymys, mikä on joukkojen taistelutahto kaikkien näiden vuosien jälkeen, arviolta ei kovin kaksinen."
Tasavaltalaiskaarti ja Saddam Husseinin lähimpinä henkivartijoina toimivat valiojoukkojen sotilaat, erikoistasavaltalaiskaartilaiset, ovat Haaksialan mukaan selvästi paremmin varustettuja kuin tavalliset armeijan yksiköt.
Irakin joukkojen kokonaisvahvuus on noin 400 000 sotilasta. Hyvin koulutetun ja varustetun erikoistasavaltalaiskaartin miesvahvuus on alle 20 000, mutta sen taistelutahtoa voidaan pitää parempana.
Liittouma on miesvahvuudeltaan selvästi alakynnessä, koska sillä on aseissa alle 300 000 sotilasta. Irakin miesvahvuutta Haaksiala pitää varsin isona, mutta pelkkä sotilaiden lukumäärä ei hänen mielestään kerro koko totuutta.