Tienpätkä hiekkakenttien keskellä noin 20 kilometrin päässä Irakin toiseksi suurimmasta kaupungista Basrasta näyttää elottomalta. Kaksi päivää aiemmin kolkka oli käydä kohtalokkaaksi uusseelantilaiselle avustustyöntekijälle Glen Carriganille, joka valvoo Kirkon Ulkomaanavun tukemia Unicefin vesiautosaattueita Kuwaitista Basraan.
"Neljän naamioituneen ja aseistetun miehen jeeppi tuli lujaa vauhtia sivutieltä minua kohti. Kiihdytin, mutta he lähtivät perään. Onneksi vastaan tuli brittien sotilasajoneuvoja, ja vedin täysillä niiden tuntumaan. Sen nähdessään auto teki u-käännöksen täydessä vauhdissa ja suuntasi syrjäiselle hiekkatielle. Toista autoamme tulitettiin muutama päivä aiemmin", Carrigan sanoo.
Carrigan on vienyt vesisaattueita Basraan jo kohta kuukauden ajan, kovimpien taisteluidenkin aikana. Ryöstely ja tuhopoltot tekevät elämän levottomaksi Irakin shiiamuslimien asuttamassa etelässä, mikä haittaa kipeästi tarvittavan avun jakamista.
Henkensä kaupalla autojen väliin hiekkakumpujen takaa säntäävät lapsilaumat ottavat tulijat vastaan heti kun tie Kuwaitin rajan jälkeen kääntyy kohti Basraa.
Suklaapatukkaa tai vesipulloa kärkkyvien lasten takana vaanivat aseistetut rosvoryhmät. Ne hakevat tilaisuuttaan myös päiväsaikaan, sillä Basraa valvovat liittouman brittijoukot keskittyvät pääasiassa suojaamaan veden ja avustustarvikkeiden jakelua kaupungissa sekä käynnistämään perustoimintoja kuten kouluja ja sähkönjakelua.
Liikenne tiellä on harvaa. Avustusjärjestöjen ajoneuvot on helppo erottaa paikallisista, vaikka niiden pitääkin irrottaa Kuwaitin rekisterikilvet ennen rajanylitystä sulautuakseen joukkoon.
Huomattava osa irakilaisautoista ajaa ilman kilpiä, koska ne on muutaman viime viikon kaaoksen aikana varastettu uusille omistajilleen.
Liittouma
ei valvo
Vajaan puolentoista tunnin ajon aikana ei näy yhtään miehitettyä liittouman tarkastuspistettä. Niitä ei ole myöskään kahden miljoonan asukkaan kaupungin kaduilla. Ryöstely Basrassa näyttää jatkuvan niin kauan kuin ryöstettävää riittää. Brittijoukot ovat saaneet järjestyksen vedenjakeluun, mutta miehiä ei riitä valvomaan tuhottuja teollisuus- ja satamalaitoksia tai partioimaan levottomia esikaupunkeja.
Tämä näkyy, kuuluu ja haisee. Muutaman kilometrin päässä keskustasta uusi pikimusta savupilari kohoaa taivaalle.
Ryöstelijät ovat sytyttäneet vastikään tyhjentämänsä tehtaan. Tiellä tulee vastaan pitkä jono iloisia kansalaisia, jotka kantavat saalistaan aasikärryissä tai käsirattaissa: metalliputkia, teräslevyjä ja muita rakenteista vielä irtoavia tavaroita.
Pauke kertoo, että palavalla tehdasalueella on vielä saalistajia.
Kaupungin keskusta on hiljainen ja lamaannuksissa. Baath-puolueen päämaja ja Saddamin palatsit on pommitettu murskaksi.
Saddamin kuvat ovat saaneet tahrat ja solvaukset naamaansa. Useimpien kauppojen ja ravintoloiden edessä on yhä teräskalterit.
Myös Basran satama on aavemaisen autio. Yhtään ihmistä ei näy. Kaikki rakennukset on ryöstetty typötyhjiksi. Autioilla laitureilla on vain lasinsirua, seinistä murtunutta rakennusrojua ja räjähteiden sirpaleita. Suurin osa lastausnostureista näyttää kuitenkin ehjiltä. Satama-altaassa kelluu yhä suomalaisten Saddam Husseinille rakentaman loistoristeilijä al-Mansurin hylky.
Onni voi
pettää
Joskus ryöstelijöiden onni pettää. Uutuuttaan kiiltävä haarukkatrukki rullaa äkisti vastaan sataman lähellä.
Sen päällä keikkuu toistakymmentä miestä suurten vesikanisterien kanssa.
Kun Carrigan huomaa trukin, ajamme oikopäätä läheiseen brittitukikohtaan.
"Se on varastettu YK:n Ruokaa öljystä-ohjelmalta. Se on ainakin sadan tuhannen dollarin arvoinen. Haluamme, että takavarikoitte sen", Carrigan sanoo.
Brittisotilaat lähtevät saman tien liikkeelle ja pysäyttävät trukin. Alkaa kiivas väittely, jonka tuloksena on kompromissi. Kaksi brittitankkia vyöryy tukikohdasta saattamaan miehet vedenhakumatkalleen, jonka jälkeen trukki otetaan liittouman haltuun.
Aikanaan se palaa takaisin oikealle omistajalleen YK:lle.
"Tätä tapahtuu koko ajan. Olen saanut varkailta jo neljä kallista ajopeliä takaisin", Carrigan myhäilee.