Hyrynsalmi Istuskelen kolmetuhatta viisisataa vuotta vanhan Agargoufin zikkuratin varjoisalla tasanteella maaliskuussa 1986.
Irakin museoviraston muurarit restauroivat tätä Mesopotamian rakennustaiteen luomusta, ikivanhaa temppelitornia.
Pienellä vadilla kannetaan alhaalla sekoitettu laasti zikkuratin ylemmille tasanteille. Käsin leivotut ja auringon kovettamat mutatiilet muurataan huolellisesti kohdilleen. Zikkuratin joka seitsemännen tiilikerroksen välissä on kaislapatja vaimentamassa mahdollisia maanjäristyksiä. Pääskyt ovat kovertaneet seinämiin pesiä.
Kolmenkymmenen kilometrin päässä kajottaa Bagdadin, suurkaupungin hengitykselle tyypillinen savu-utu.
On Irakin kevät. Västäräkki pyrähtelee vieressäni, notkuu muurareiden seurana. Viserrys on tuttu, kirkas tsiup tsiup. Uskomatonta, mutta Mesopotamian kevään hengen aistin samalla tavalla kuin kotona Suomessa, neljätuhatta kilometriä pohjoisempana. Ynnäilen, että västäräkki lentää alle neljässä viikossa rakentamaan jälleen pesäänsä saunamökin halkopinoon.
Kohteita 10 000
Zikkuratit eli porrastornit ovat tietynlaisia maamerkkejä Irakissa. Alkuvaiheessaan islamilainen rakennuskulttuuri omaksui zikkuratin muotorakennelman rukoushuutotornin malliksi. Bagdadista tuli 700-luvulla islamilaisen maailman keskuspaikka.
Irakista sanotaan löytyvän 10 000 arkeologisesti merkittävää paikkaa, tuoreimmat kuuluvat islamilaiselle ajalle. Myös koko Bagdadin kaupunki on omalla tavallaan arkeologinen keidas, ei ainoastaan lukuisten museoidensa vuoksi, vaan myös kulttuurievoluution takia. Siellä sijaitsee Mustansiriyan yliopisto, joka oli aikanaan arabimaailman ja koko maailmankin johtava yliopisto. Unohtaa ei sovi myöskään nykyarkkitehtuurin loistavia luomuksia, joita suomalaisetkin ovat olleet rakentamassa 1970-1980 -luvuilla.
Bagdadin kujilla kulkiessani vuosina 1985-1986 tunsin koko ajan ikivanhan kulttuurin läsnäolon, en ainoastaan rakennuksissa, vaan myös käsityöläisten taidoissa ja tavallisen ihmisten ystävällisessä suhtautumisessa vieraaseen. Kaupungin myyttistä tuntua lisää myös Tuhannen ja yhden yön tarinat.
Myyttien Babylon
Kreikkalaiset kutsuivat Eufratin ja Tigrisin välistä hedelmällistä laaksoa nimellä Mesopotamia, joka tarkoittaa "jokien välissä". Tämä alue tunnetaan myös nimellä Kaksoisvirranmaa, ja se on ollut kulttuurien tyyssija tuhansien vuosien ajan. Täällä saivat alkunsa raamatun historialliset tapahtumat. Mesopotamia on nyky-Irakin ydinaluetta.
Ajan Patrolilla kohti myyttien Babyloniaa, joka on vajaat sata kilometriä Bagdadista etelään. Sininen Ishtar-portti puhuttelee, vaikka tiedänkin sen olevan kopio alkuperäisestä, jonka jäänteet ovat Berliinin museossa.
Kertomus Babylonin eli heperaksi Baabelin tornista kuvaa ihmisen kaksinaisuutta, ihmisen uhmaa. Kun tarinaa Babylonin tornista kerrottiin sukupolvelta toiselle, korostettiin, että tornin piti ulottua taivaaseen asti.
Huomasin, että Babylon on nyt hahmoton tiilikasa, lukuun ottamatta entisöityä osaa, jossa arabimies möi Coca Colaa. Riisun kengät tunteakseni varpaissani maailman vanhimman asfalttitien hohdon. Pikitietä oli jäljellä pikku pätkä, asfaltti oli harmaata ja tiilenkovaa. Sitä tietä on varmasti astellut myös Aabraham, Nebukadnesar, Hammurabi, Aleksanteri Suuri ja Mika Waltarin Sinuhe ja Kaptah.
Arkkitehtien ihmeteko
Maailmanvalloittaja Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri menehtyi malariaan Babylonissa 323 eKr. Häneltä jäi sinne muistoksi kreikkalainen amfiteatteri.
Kun nyt sotapäällikkö Bushin maajoukot lähestyvät Bagdadia etelästä, heidän on pakko kulkea Babylonin ohi. Onkohan Bushin armeija jo Ishtarin porteilla, kun sunnuntain sanomalehti kolahtaa laatikkoon?
Jatkan matkaani shia-kaupunki Kerbalan kautta Ukhaidhirin linnapalatsiin. Taiteilen muurin harjalla, kunnes jostain kolossin uumenista kuuluu Dire Straitia. Nuoriso viettää aikaansa baarissa, joukossa on myös ilakoivia sotilaita.
Bagdadin eteläpuolella Tigrisin törmällä sijaitsee noin 200 eKr. vaikuttanut Ctesiphonin kaupunki. Siellä löytää maailman suurimman itsekantavan holvikaaren. Sen sanotaan olevan aikansa arkkitehtien ihmeteko.
Bushin tuleekin olla tarkkana tällä kohtaa risteilyohjustensa kanssa.
Hatran ihme
Bagdad-Mosul valtatieltä pääsen muinaiseen arabikaupunkiin Hatraan, joka makaa Thartar-vadin lähellä keskellä aavikkoa. Silkkitien ja kansainvälisen karavaaniliikenteen ansiosta Hatra kehittyi idän ja lännen kohtaamispaikaksi, jossa kukoistivat tieteet ja taiteet. Loistokausi oli 400 ekr-300 jkr, mutta jäljellä on edelleen lähes kokonaisia temppeleitä.
Sain kulkea aivan yksin, vain piikkiohdakkeet ja aavikkotuuli seurana. Löysin muinaisen vesiklosettisysteemin, vaikuttavia olivat myös kaatuneet pylväät. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi valkokaapuinen arabi, joka veti minut valtavan korkean pylvään juureen.
"Kaada tuo pylväs", hän sanoi ja näytti työntömallia.
Olin ihmeissäni, mutta tein työtä käskettyä. Pylväs ei inahtanutkaan. Mies otti kolikon, sovitteli sitä pylvään ja jalustan yhtymäkohtaan, onnistumatta. Kun työnsin pylvästä, kolikko solahtikin auenneeseen rakoseen. Toistin itse tempun monta kertaa. Pylväs horjahti jopa yhdellä sormella työnnettynä. Kun hän näki oivallukseni, hän elekielellä kehui suu korvissa voimiani. Itse ihmettelin muinaista kivenveistotaitoa.
Kuulemma Hatrassa on juuri aloitettu arkeologiset kaivaukset, siellä etsitään hautoja ja muita rakennuskerroksia.
Vedenpaisumus
Mosulin kupeessa assyyrien Ninivessä ensimmäistä kertaa näin nuolenpääkirjoitusta ihan luomuna ilman museorasitteita. Kurkistin kapeaan seinävälikköön sattumalta, ja kuinka ollakaan suorastaan säpsähdin, kun nuolenpäät pomppasivat silmille. Äkkipäätään kirjaimet muistuttavat deltapommittajia.
Gilgames-eepos löydettiin Ninivestä nuolenpääteksteinä savitauluihin kirjoitettuna. Eepoksen alkuperäinen versio on peräisin vuodelta 3300 eKr. Se on yksi vanhimpia kirjallisia muistomerkkejä. Siihen sisältyy vedenpaisumuskertomus, joka muistuttaa suuresti raamatun vastaavaa kertomusta.
Näinä öinä, näinä päivinä kirjoitamme uutta "vedenpaisumuskertomusta" samoilla seuduilla, mutta deltapommittajien kirjaimilla.
Millainen on moderni vedenpaisumuskertomus ja kuka on sankari. Elääkö tämä kertomus tuhansia vuosia?
Kirjoittaja on hyrynsalmelainen toimittaja joka asui ja työskenteli opettajana Bagdadissa 1985-1986.