Irakin viime päivien ja viikkojen tapahtumien suunta on selvä. Maa ei ole amerikkalaisten eikä väliaikaishallituksen kontrollissa. Silti Yhdysvaltain presidentin hallinto ei myönnä virheitään.
Tilanne Irakissa näyttää amerikkalaisten kannalta muuttuneen paljon huonommaksi kuin virallisesti uskalletaan myöntää. Suuri osa, ehkä jopa suurin osa maasta on luisunut pois liittouman kontrollista, ja heinäkuussa nimetyn väliaikaishallituksen kyky edistää maan asioita on hyvin rajallinen.
Vastarintaliikkeen ote on erityisen vahva Bagdadista länteen sijaitsevilla alueilla, mutta taistelut ja räjäytykset yltävät säännöllisesti pääkaupungin kaduille asti.
Rintamalinjoja ei ole tässä sodassa olemassa, mutta käytännössä amerikkalaisjoukot pystyvät liikkumaan tukikohtiensa ulkopuolella vain vahvasti panssaroiduissa saattueissa ja helikopterien avulla. Tilanne on jossain määrin parempi maan eteläosissa; rauhallinen se ei ole missään.
Ei juuri kulu päivää ilman huonoja uutisia miehittäjien kannalta, sekä sotarintamalta että muualta.
Viime viikolla Yhdysvalloissa tuli julki tietoja jo heinäkuussa tehdystä tiedusteluraportista, joka antaa hyvin pessimistisen kuvan Irakin tulevaisuuden vaihtoehdoista. Parhaassakin tapauksessa maan olot jäävät horjuviksi, pahimmassa Irak suistuu täyteen sisällissotaan.
Amerikkalaisten asetarkastajien raportti puolestaan todistaa lopullisesti, että Irakissa ei ollut mitään joukkotuhoaseita. Maan alkeellisissa laboratorioissa olisi kyetty korkeintaan valmistelemaan myrkkyjä salamurhiin, mutta niissä ei olisi saatu aikaan mitään sellaista uhkaa, jollaisella presidentti George W. Bush ja hänen hallintonsa pelottelivat ennen sotaa ja jolla Irakin sotaa perusteltiin. Tosin raportti uskoo, että Saddam Hussein olisi pyrkinyt hankkimaan joukkotuhoaseita, jos olisi saanut siihen tilaisuuden - mutta mitään todellista välitöntä uhkaa ei ollut.
Kaiken huippuna YK:n pääsihteeri Kofi Annan suostui BBC:n haastattelussa kuvaamaan Irakin sotaa laittomaksi. Näin suoraan hän ei ole asiaa aiemmin määritellyt. Amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa ymmärrettävästi närkästyivät asiasta.
Mutta närkästys ei auta peittämään tosiasioita. Väärin perustein aloitettu sota sujuu erittäin huonosti, Irakin olot eivät kohene, ja suuri osa maata on tosiasiassa vastarintaliikkeen ja islamilaisten taistelijoiden käsissä. Ihmisten sieppaukset ovat lähes jokapäiväisiä.
Yhdysvallat laskee yhä paljon tammikuuksi suunniteltujen parlamenttivaalien varaan, mutta pääsihteeri Annan ei ole ainoa, joka vahvasti epäilee mahdollisuuksia niiden järjestämiseen.
Voittaakseen amerikkalaisten pitäisi käytännössä valloittaa Irak uudelleen, tällä kertaa katu kadulta, eivätkä nykyiset joukot riitä siihen.
Mutta sotaa käydään myös mielikuvista, ja siinä presidentti Bush on yhä vahvoilla. Irakin vaikeudet ovat syöneet yllättävän vähän hänen kannatustaan. Itse asiassa suuri osa amerikkalaisista uskoo yhä, että Saddam Hussein olisi jollain tavalla ollut syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen takana. Yli tuhat amerikkalaissotilasta on kuollut Irakissa, mutta Bushin linjalla on yhä vahva tuki.
Bushin vastaehdokas John Kerry on viime päivät selvästi koventanut sanojaan Irakista. Tilanne näyttääkin kuumenevan samaan aikaan sekä sotarintamalla että vaalikentillä.
Irakin olot ovat erittäin vaaralliset, ja väkivalta leviää. On yhä luultavampaa, että Irak voidaan liittää Vietnamin ja Afganistanin jatkeeksi sotiin, joita ei voinut voittaa.