Yksimielisyys YK:n Irak-päätöksessä on lupaavaa, mutta se ei vielä suinkaan todista, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten erimielisyydet olisivat ohi. YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymä uusi Irak-päätöslauselma osoittaa, että diplomatian ja sovinnon eleiden aika maailmanpolitiikassa ei vielä ole ohi. Jos niin olisi haluttu, tästäkin päätöksestä olisi saatu iso sotku aikaan. Nyt sellainen vältettiin, kun osapuolet olivat valmiita joustamaan.
Ranska, Venäjä ja Saksa saivat läpi tahtonsa siitä, että YK:n roolia Irakin tulevaisuudessa nostettiin aikaisempien luonnoksien ehdotuksista. Silti tosiasiallisesti päätöslauselma vahvistaa ja sinetöi Yhdysvaltain ja Britannian roolin Irakin uusina isäntinä. Samalla Irakin vastaiset talouspakotteet purettiin, mikä periaatteessa avaa maan kansainväliselle kanssakäymiselle. Käytännössä menee vielä kauan, ennen kuin Irakissa mikään alkaa muistuttaa normaalia.
Vaikutelmana on, että koko Irak-kiista halutaan jo jättää taakse ja sopeutua sen osalta tosiasioihin. Niistä ehkä painavin on se, että Irakin hallintaan ei toistaiseksi ole mitään muuta käytännön mahdollisuutta kuin jättää vastuu amerikkalaisille ja briteille. Päätöslauselma tavallaan synnytti Irakin uudestaan, mutta miehitettynä maana siihen asti, kunnes vaaleilla valittu ja kansainvälisesti hyväksytty oma hallinto on olemassa.
Toistaiseksi on täysi arvoitus, kauanko siihen menee. YK tarkastelee tilannetta uudestaan vuoden päästä ja nimeää erityisedustajansa Irakiin. Mutta ennen minkäänlaista omaa hallintoa olot maassa on saatava rauhoittumaan, ja siinä Bagdadia miehittävällä Yhdysvalloilla on täysi työ. Irak on suuressa vaarassa ajautua sekasortoon ja kokonaan pois hallinnasta, ja amerikkalaisilla on käsissään paljon suurempi haaste kuin mihin he ilmeisesti olivat varautuneet.
Tässä tilanteessa ilmeisesti kaikki ymmärsivät, ettei kiistelyä Irakista ole mitään järkeä jatkaa. Samalla YK pystyi jälleen hieman vahvistamaan rooliaan. Turvallisuusneuvoston päätös oli osoitus siitä, että maailmanjärjestöllä on yhä merkitystä. Ilman tätä päätöstä Irakin asema olisi täysin selkiytymätön, mikä olisi kaikkien kannalta kehno tilanne.
Yhdysvalloille asetelma on selvä voitto: maa aloitti sodan ilman YK:n hyväksyntää mutta sai siunauksen sodan lopputulokselle eli miehitykselle. Päätös tehtiin juuri ennen lähestyviä huipputapaamisia eli ennen G8-maiden kokousta Ranskan Evianissa ja Pietarin 300-vuotisjuhlia. Diplomatiaan kuuluvat myös hyvän tahdon eleet, ja nyt oli aika ainakin osittain unohtaa menneitä.
Yksimielisyys Irakista ei kuitenkaan tarkoita, että transatlanttiset suhteet alkaisivat pikkuhiljaa palailla siihen, mistä lähdettiin. Muita mahdollisia riidanaiheita on odottamassa aivan riittämiin. Esimakua tästä antoi presidentti George W. Bush syyttämällä EU-maita Afrikan nälkätilanteen pahentamisesta geenimanipuloidun viljan kieltämisen myötä. Kun Ranskan presidentti Jacques Chirac on hänkin puhunut paljon Afrikan kehityksen edistämisestä, yksi mahdollinen kiista on jo valmiiksi katettuna.
Irak-päätöslauselma oli kuin pehmentävä alkusoitto ensi viikon korkean tason tapaamisille. Pietarissa ja Evianissa nähdään, kohtaavatko maailman huippujohtajien kemiat enää lainkaan toisiaan. Jos vastaus on kyllä, syntynyt jännite voi pikkuhiljaa normalisoitua. Mutta toinenkin vaihtoehto on mahdollinen: se, että tapaamiset ovat väkinäistä pakkopullaa ja syyttelyä. Se merkitsisi Atlantin yli revenneen kuilun syvenemistä entisestään.