Apple on julkaissut lyhyen ajan sisään jälleen uusia iPod-soittimia. IPodit hallitsevat maailman digisoitinmarkkinoita ja niiden myynti on vetänyt julkaisun jälkeen Applen uuteen nousuun. Kuinka paljon tuote ehtii uudistua? Testissä iPod nano.
IPod nano julkaistiin syyskuussa ja sen on tarkoitus korvata aikaisemmin julkaistu iPod mini. Nano sisältää saman verran tallennuskapasiteettia kuin mini, joko kaksi tai neljä gigatavua, mutta nano eroaa muotoilultaan ministä melkein kuin nmt-puhelin Razrista.
Nano käyttää flash-muistia, kun mini toimi vielä kiintolevyllä. Seurauksena iPod nano on nopea käyttää musiikin kuunteluun, selaamiseen ja valokuvien katseluun.
Apple markkinoi myös erityistä iPod photoa, jonka erikoisuutena oli todella suuri kovalevy - parhaimmillaan 60 gigatavua - ja mahdollisuus katsella valokuvia joko laitteesta itsestään tai television kautta. Nyt iPod nanoon on ympätty sama ominaisuus.
Tämähän menee rikki!
Nano on todella pieni, kuuluisa lyijykynävertaus pitää paikkansa. Laite on vain 0,69 senttimetriä paksu, ja aluksi se tuntuu miehen kädessä aika heppaiselta. Entä, jos tämän taittaa tai istuu poikki? Toisaalta nano tuntuu kokoonsa nähden riittävän painavalta, jolloin se antaa jämäkän vaikutelman.
Soitto-ominaisuudet ja äänentoisto ovat tuttua iPod-laatua, jossa kuulokkeilla on todella suuri merkitys. Applen omat kuulokkeet vakava hifisti jättää pakettiin ja hakee "oikeilta" hifi-valmistajilta kuten Kossilta tai Sennheiserilta paremmat.
Myös valikko ja click wheel ovat ennallaan, joten käyttöliittymään ei ole tehty muutoksia. Kuulokeliitäntä on kuitenkin siirretty iPodin alalaitaan, mikä tuntuu loogisemmalta.
Maailmalla kuultiin valitusten liuta välittömästi iPod nanon julkaisun jälkeen, ja valitukset koskivat laitteen naarmuuntumista. Testikäyttöön toimitettu iPod nano meni naarmulle ensimmäisen tunnin aikana, kun housuntaskussa oli epämääräisiä murusia, hiekanjyviä tms. Myöskin laitteen metallinen takakansi imee sormista rasvan aika innokkaasti, joten muovien poistamisen jälkeen soittimesta kannattaa ottaa valokuva, koska sen jälkeen sitä ei yhtä kiiltävänä avaruusajan tuotteena näe.
Naarmut häiritsevät kyllä käyttöä, sillä koko etukansi on samaa ainetta klikkauspyörää lukuunottamatta. Näytön kohdalla olevat naarmut vääristävät hieman esimerkiksi kuvien katselua, mutta toisaalta yhtä lailla naarmuuntuvat kännyköiden näytöt - jos sen kestää, kestää kyllä nanonkin naarmut. Lisäksi värivaihtoehdolla voinee vaikuttaa estetiikkaan. Mustassa testikappaleessa näkyvät naarmut ja sormenjäljet todella hyvin, valkoisessa tilanne saattaa olla toinen.
3,81 senttimetrin värinäyttö on todella kirkas lcd-näyttö ja sinällään oikein hyvä. Valokuvatkin näyttävät paljon odotettua paremmalta nanon ruudulta. Akun mainostetaan kestävän 14 tuntia - varmaan, jos taustavaloa ei pidä koskaan päällä eikä katso yhtään kuvaa eikä sammuta laitetta välillä, mutta testikäytössä akun kesto on osunut suurinpiirtein kahdeksan ja kymmenen tunnin välille, mikä sekin on huomattavan paljon.
Kannattaako sijoittaa?
Kahden gigatavun iPod maksaa 209 euroa; neljän gigatavun malli 269 euroa. Halvalla ei designia saa. Nano on kuitenkin oikea soitin siinä, missä shuffle on suuren kapasiteetin muistitikku, jolla voi kuunnella musiikkiakin. Nano on todella tyylikäs laite, ja sen vetovoima on aika vaikuttava. Parin viikon aikana laite on pitänyt resetoida kerran Windows XP-järjestelmän iTunesin kanssa, muita iPodeja on saanut käynnistellä paljon useammin.
Nanon asemia voi syödä uusi, tällä viikolla julkaistu video-iPod, joka toimii kiintolevyllä ja voi toistaa liikkuvaa kuvaa. Applen strategia julkaista kaksi voimakkaan profiilin tuotetta kuukauden sisällä toisistaan on hieman hämmentävä, mutta voi olla, että markkinoiden paineen alla yhtiöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Koska tyylikkyys on niin tärkeä osa iPod nanon viehätystä, on harmi, että pinta menee todella nopeasti kuluneen näköiseksi. Jos sen kanssa pystyy elämään, iPod nano on varteenotettava vaihtoehto.
Lue HTF:stä myös: Apple julkaisi video-iPodin