Jos Suomi kerran on maailman kilpailukykyisin maa, miksi tänne ei virtaa niin omia kuin ulkomaisia investointeja? Ilman hyvien kyselytulosten kanavoitumista näkyviksi käytännön tuloksiksi ei menestyksellä mittauksissa kannata liikoja elämöidä. Hyvä on, jos mainetta tulee maailmalla, mutta jossain sen pitäisi tuntuakin.
Sveitsiläisen World Economic Forumin mittauksessa, jonka Suomi voitti, korostuvat kunkin maan omien yritysjohtajien käsitykset. Suomessa korruptio vaivaa vähemmän kuin juuri missään muualla, ja uudella teknologialla on taloudessa iso rooli. Tällaisilla avuilla Suomi, kuten muutkin pohjoismaat, pärjäävät kilpailukykymittauksessa hyvin lähes automaattisesti. Yhteiskunnat ovat valmiita, hyvin toimivia ja tehokkaita, väestö koulutettua.
Toiseksi WEF:n mittauksessa sijoittuu Yhdysvallat, jossa ajattelu verotuksesta ja valtion roolista kansalaisten hyvinvoinnin turvaajana lähtee tyystin toiselta pohjalta kuin Suomessa. Johtopäätös on lähinnä se, että hyvää kilpailukykyä voi saavuttaa erilaisilla malleilla.
Mittauksen ongelma on, ettei se kerro tulevaisuudesta juuri mitään. Yritysjohtajat näyttävät olevan Suomeen tyytyväisiä, mutta uutta tuotantoa perustetaan yhä herkemmin muualle. Teollinen tuotanto ei mene sinne, missä on miellyttävää asua, vaan sinne, missä kustannukset ovat huokeita.
Suomalaisille ei ole suuri uutinen, että maassa ovat monet asiat varsin hyvin. Tätä enemmän kaivattaisiin niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta yritysjohtajilta tietoa siitä, miltä maa nyt ja tulevaisuudessa vaikuttaa investointikohteena. Mitä oikein pitäisi tapahtua, jotta Suomeen todella uskallettaisiin sijoittaa, ja millaista uutta toimintaa tänne parhaimmin voitaisiin houkutella?
Tähän liittyen on aiheellista huomata, että palkkajärjestelmän joustamattomuudessa Suomi oli sijaluvulla 117 eli peränpitäjä kaikista mitatuista maista. Tämä kertoo maasta, jossa saavutetut edut kyllä ovat hyviä mutta joka samalla saattaa joissakin asioissa olla käsittämättömän jäykkä.
Kun kysely perustuu Suomen osalta vain 36 yritysjohtajan käsityksiin, ei sen pohjalta silti kannata isoja johtopäätöksiä tehdä. Todellisia kilpailukyvyn syitä on tarpeen hakea muilta suunnilta. Mutta Suomen ja yleisemmin pohjoismaisen mallin PR-iskusta raportti kyllä käy hyvin, sillä se huomataan maailmalla laajasti. Hyvästä maineesta tuskin haittaakaan on.
paakirjoitus@kaleva.fi