Oulussa on paljon invavessoja, mutta pääsy niihin on hankalaa. Kempeleläinen Ulla Flink on kuljettanut pyörätuolissa olevaa äitiään usein Oulussa ja kummastelee, miten vaikea vessoihin on päästä.
"Vammautuneen kanssa liikkuessa huomaa, että yhteiskunta on suunniteltu terveille vessoja ja kauppojen käytäviä myöten."
Keskustassa ainoa varma invavessa on Flinkin mukaan Intiön hautausmaalla ja Oysin yhteispäivystyksessä. Vessojen turvallisuudessa ja koossa saattaa myös olla parantamisen varaa.
"Vessoja on vaikka minkä näköisiä, eikä välttämättä asianmukaisia. Kaiteet ovat huteria ja joissakin rakennuksissa vessat saattavat olla niin pieniä, että saattaja tai pyörätuoli ei mahdu mukaan."
Hänen mukaansa isoissakaan marketeissa ei välttämättä ole asianmukaisia vessoja.
Oulun kaupunginarkkitehti Jari Heikkilä toteaa, että asia saattaa olla näin. "Vanhoissa ennen
80-lukua rakennetuissa rakennuksissa ei ole ollut pakollista rakentaa invavessaa."
Jokaisessa uudessa rakennuksessa pitäisi olla lain mukaan tasa-arvoisesti myös invavessat, joihin pääsy on turvattua.
"Tämä koskee kaikkia uusia julkisia- ja liikerakennuksia", Heikkilä sanoo.
Peruskorjauksen yhteydessä tehdään usein remontti, jossa rakennukseen lisätään invavessat. Käytännössä vessoihin pääsy ei kuitenkaan ole taattua.
"Se on eri asia löytääkö yleisö vessat helposti", Heikkilä lisää.
Hänen mukaansa yrittäjät eivät aina edes halua, että vessoja käytetään tai että niihin on vapaa pääsy.
"Pelätään roskaamista, sotkemista, ilkivaltaa ja sitä, että narkkarit käyvät niissä piikittämässä itseään. Monissa liikerakennuksissa voi olla normaaleihinkin vessoihin vaikea päästä. Vessoja on, jos niitä osaa kysyä."
Vuosia sitten tehdyt vessat saattavat myös olla käyneet pieneksi nykyiselle pyörätuolikalustolle.
"Aiemmin pyörätuolit olivat pienempiä kuin nämä nykyiset mallit, joten sen ajan vessat on tehty ahtaammiksi."
Kauppakeskuksissa yhteiset yleiset tilat riittävät. Oulun seurakunta on varustanut tilansa invavessoilla, vaikka lain mukaan seurakunnan ei olisi pakko.