Aarresaari Hupisaarten kesäteatterilla lauantaina kello 19 ja sunnuntaina kello 15. Liput 12/10/8 euroa.
Pisaroi, tihuttaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten nämä näyttelijät jaksavat pystyttää merirosvolaivan lavasteita sateessa värjötellen. Oulun kesäteatterissa Hupisaarilla on alkamassa Aarresaari-näytelmä, ja Suureen Hetkeen on aikaa kaksi tuntia.
Oulun Työväen Näyttämön näyttelijät tekevät kaiken itse. He pystyttävät lavalle merirosvolaivan, kuuraavat wc:t ja maskeeraavat itsensä.
"Lavasteet pitää pystyttää melkein tyhjästä. Valmiina lavalla ovat vain rungot ja kaiteet", sanoo Jim Hawkinsia näyttelevä Anna Kurttila. Lavasteet on mukava laittaa pystyyn ennen joka näytöstä, mutta uupuneena näytöksen jälkeen ne väsyttää purkaa pois. Lavasteita ei voi jättää paikoilleen, vaikka näytöksiäkin on neljästi viikossa.
"On tämä tavallaan tämmöistä mukavaa lämmittelyä", Kurttila sanoo ja yrittää samalla pystyttää ovea seinään. Hänen ääntään on vaikea kuulla, sillä lavasteiden takaa kuuluu epämääräisiä pamahduksia, suhinaa ja musiikkia. Äänimies testailee, miltä tehosteet kuulostavat.
Sadetta Kurttila ei edes huomaa. Hän kuitenkin toivoo, ettei esityksen aikana sataisi paljon, sillä esityksen aikana sade on jotakin viheliäistä ja vaarallista. Vesi tekee lavasta liukkaan. Vauhdikkaan, miekkailua sisältävän näytelmän aikana pitää olla varovainen.
"Varovaisuus ei saa tietenkään näkyä yleisölle. Mieluummin jättää tekemättä vaikkapa jonkin pyörähdyksen, jos vähänkään tuntuu siltä, että on liian liukasta", Satakieli-Nellyä näyttelevä Senja Meriläinen sanoo.
Paronitar Jacqueline Trelawneyksi pukeutuneelta Henna Yli-Hukalta ei tarvitse montaa kertaa arvuutella, mikä on ärsyttävintä työtä ennen esitystä. Hän on kuuraamassa kesäteatterin vessaa hienot roolivaatteet yllään.
"Täällä on ollut lattioilla hiirenpapanoita", hän sanoo. Hiirikin on kuulemma joskus nähty.
Maskeeraushuoneessa kaikki keskittyvät pukeutumiseen, hiustensa tupeeraamiseen ja kulmakarvojensa maalaamiseen. "Onkohan siellä tarpeeksi lämmin? Pitäisikö jättää housut alle?", kuuluu pohdintoja.
Maskeeraamisessa näyttää olevan valtavan kova työ. Näytteljät nauravat. Kovempi työ on saada maskit pois esityksen jälkeen.
"Joskus ohikulkijat katsovat kummallisesti, kun ei ole ihan kaikkea meikkiä jaksanut ottaa pois", Hilkka Suvanto (Meg Trueblood) kertoo.
Tunnelma on äärimmäisen rento. Nämä ihmiset tuntevat selkeästi toisensa. Näyttelijöistä on muodostunut perhe, kun harjoituksia on ollut tiiviisti pääsiäisestä lähtien.
"Kun näytökset loppuvat, tunnelma on haikea. Ensimmäinen viikko näytöksen jälkeen on kauhea. Joutuu luopumaan siitä tiiviistä perheestä. Ihmiset hajoavat omille teilleen", Piccadilly-Pollyn roolissa oleva Essi Taipalus sanoo.
Joskus tiukka harjoitteluaikataulu käy kuitenkin voimille. Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä Taipalus tuli suoraan töistä valmistautumaan näytökseen.
Hyvä tiimi on yksi syy, jonka vuoksi näyttelijät jaksavat joka ilta lähteä suoraan töistä harjoittelemaan. Teatteriharrastuksen parissa ystävystyy sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei tavallisesti varmasti tutustuisi. Porukassa toiset ovat olleet mukana 70-luvulta lähtien, toiset taas ovat nuoria lupauksia.
Näytteleminen on intohimo, jonka vuoksi voi vähän kuurata vessojakin.
"Olemme hulluja", Taipalus sanoo. "Tähän jää koukkuun", Meriläinen lisää.