Minna Parikan liike avataan
heinäkuun lopulla Helsingissä
osoitteessa Bulevardi 24.
Ne tulevat vastaan näyteikkunassa äkkiarvaamatta. Niillä on täydelliset muodot ja herkullinen väritys. Ääni alitajunnassa ilmoittaa, että niitä ei ehkä ole tehty pääasiassa kävelemistä varten niin kuin lajitovereitaan Nancy Sinatran kappaleessa, mutta ei mahda mitään. Jos hintalappu näyttää kolminumeroista summaa, sisälle kauppaan astuessaan voi vain toivoa, että kunpa ne eivät sittenkään sopisi jalkaan.
Viime vuosina Sen Täydellisen Kenkäparin ilmaantumisesta nokan eteen on saattanut joutua syyttämään Minna Parikkaa. Suunnittelija pani oman yrityksensä pystyyn 2005, ja sen jälkeen hänen kengistään on nopeasti tullut muotilehtien ja -blogien vakiokalustoa. Ne ovat herättäneet huomiota myös ulkomailla. Tällä hetkellä Parikkaa myydään kymmenessä maassa, Euroopan maiden lisäksi Yhdysvalloissa ja Japanissa.
Tätä taustaa vasten tuntuu kummalliselta, että parasta aikaa Parikka heiluu remonttipölyn keskellä kiinteistössä, jossa pian avataan hänen ensimmäinen oma liikkeensä. Suunnittelijan tarkoitus ei kuitenkaan ollut kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen etsiytyä Suomen markkinoille vaan työskennellä Suomessa ja myydä kenkiä ulkomaille.
Niin silti kävi, että supernaiselliset korkokengät löysivät ostajansa myös käytännöllisyyttä korostavasta kenkäkansasta. "Olen todella yllättynyt siitä, miten hyvin kenkäni on otettu täällä vastaan."
Siinä kategoriassa, johon Parikan kengät kuuluvat, ei Suomessa ole kilpailua. Eikä käsitteen "suomalainen kenkäsuunnittelu" alle muutenkaan riitä kovin paljon nimiä listattavaksi. Parikka itse tajusi 15-vuotiaana, että sellainen ammatti kuin kenkäsuunnittelija on todella olemassa. Ja sitten se olikin menoa.
Valmistuttuaan kenkäsuunnittelijaksi englantilaisesta yliopistosta Parikka työskenteli jonkin aikaa muiden leivissä, mikä vain vahvisti hänen haluaan luoda kokonaan omaa. "Minun on vaikeaa kanavoida luovuuttani juuri sellaiseksi, mitä joku toinen haluaa."
Tuotteet ovat Parikalle hyvin henkilökohtaisia. Mallistot kasvavat suunnittelijansa kanssa. "Alku oli super-iloista ja jollain tavalla naiivia, sellaista överin tyttömäistä. Sama huumori ja vitsikkyys ovat edelleen mukana, mutta samalla kengät alkavat olla pikkuisen aikuismaisempia."
Parikka edustaa omaa tyyliään päästä varpaisiin. Häntä ei näe kulkemassa kaupungilla virttyneet verkkarit jalassaan vaan aina huoliteltuna, siihen tyyliin kuin naiset 30-50-luvuilla. Niiltä vuosikymmeniltä hän myös poimii suuren osan pukeutumisideoistaan.
"Niissä kiehtovat tietty harmonia ja sulavat ja muodokkaat linjat. Kun tänä päivänä katsoo, niissä näkee paljon huumoria ja kiinnostavia yksityiskohtia. En ole mikään modernismin fani, niin että pitäisi olla selkeää ja ymmärrettävää, vaan tykkään runollisesta suunnittelusta."
Ymmärrettävästä puheen ollen: kenkähulluille itselleenkin taitaa olla mysteeri, mikä tekee juuri kengästä niin himoittavan vaatekappaleen. Harvan intohimot kohdistuvat toppeihin tai takkeihin. Kenkä on se, joka liimaa nenän kiinni näyteikkunaan ja panee huutamaan iik.
"Niinpä! Ehkä siksi, että kengät vaikuttavat käyttäjänsä fiilikseen ja ulkomuotoon niin paljon. Ryhti paranee, sääret pitenevät ja vatsa litistyy. Ja toisaalta siksi, että kenkä on kuitenkin esine - esine, jolla voi kävellä. Vähän sellainen älytön kapistus. Monelle se on myös seksuaalinen esine, vaikkei sitä tietoisesti ajattelisikaan."