"Ei täältä kaloja nouse, mutta kiiskeä sentään. Tärkeintä on, että vaaka heilahtaa."
Tarmo Perkkiö ja Veijo Eskola ovat kyyhöttäneet Oritkarissa kaasulämmitteisessä muutaman neliön kopissa jo viitisen tuntia saalista kiskoen. Jo 36. kertaa järjestettävä maratonpilkki kestää tänä vuonna yhteensä kolmekymmentä tuntia. Asiaan vihkiytymätön saattaisi kysyä, että mikä jäähän poratun reiän äärellä kököttämisessä kiehtoo?
"Kun katsoo ulkona myllertävää lumimyräkkää, voisi itsekin ihmetellä samaa. Mutta ei täällä kopissa toisaalta ole tietoinen maailman menosta", Perkkiö toteaa.
"Maratonpilkki on harvinaisuus, sillä kyseessä on joukkuekilpailu. Täällä lasketaan myös kaikki kalat, kun SM-pilkissä huomioidaan vain ahvenet. Kalastamisinnostus on tullut jo äidinmaidossa, ja suhtautuminen pilkkimiseen on intohimoista. Maratonpilkistä ei malta olla pois", kuvailee Eskola.
Menestykseen salaisin metodein
Perkkiö ja Eskola ovat mukana kisassa voitto mielessä. Viime vuonna sijoitus oli kolmas.
"Vaikuttaa kuitenkin pahasti siltä, että Paasorannan porukka yltää jälleen ykköseksi. En tiedä, mikä heistä tekee niin kovan tiimin, menestyksen avaimet halutaan pitää salaisuutena. Ehkä meidänkin pitäisi kehitellä uusia metodeja", Perkkiö pohtii.
Perkkiö on aikaisemmin jättänyt yöpilkkimisen väliin. Ensi viikolla hänellä on vapaata töistä, joten valvominen ei haittaa.
"En voi olla tulematta kala-apajille, into on kova. En yleensäkään halua lähteä pilkkimään kiireellä, vaan vietän merellä koko päivän. Kala on monesti niin haussa, ettei saalista muuten tulisi tarpeeksi."
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!