On syksyinen sunnuntaipäivä. Perjantai-yhtye on kokoontunut harjoittelemaan Oulugospelin konserttia varten.
Edellisestä Oulugospelin keikasta on vierähtänyt 22 vuotta. Siinä välillä on aikuistuttu, hankittu ammatit ja vakiinnuttu. Silloin oltiin opiskelijoita, nyt ollaan lääkäreitä, toimittajia, diplomi-insinöörejä, arkkitehteja ja maistereita.
Perjantai oli 1980-luvun alkupuolella yksi suomalaisen gospelin persoonallisimpia yhtyeitä. Sen musiikissa yhdistyi folk, country ja blues sen verran omintakeisella tavalla, että vastaavaa ei ole sen jälkeen kuultu.
Nyt ollaan harjoituksissa, koska joku sai idean, että kootaan yhteen vanhoja oululaisia alan muusikoita esiintymään Oulugospelissa.
Perjantai on yksi lavalle nousevista kolmesta yhtyeestä. Sattumalta tulee kuluneeksi 20 vuotta Perjantain ainoan levyn julkaisemisesta. Se on yhä yksi lajinsa parhaita.
Ystävyys tuki
Perjantain pitkäaikaisin ja tunnetuin kokoonpano on se, jossa olivat mukana Pirjo Pyykkö (nykyinen Suvilehto), Raija Pyykkö, Jorma Mäkitalo, Harri Laakkonen, Eero Ainesmaa ja Raine Mäntysalo.
Osalla heistä oli taustalla klassisen musiikin opintoja, osa oli itseoppineita. Joskus oli vähän vaikeaa, kun toiset eivät osanneet nuotteja ja toiset eivät tienneet, mitä tarkoittaa, kun pitää soittaa riffi.
"Ei se ollut koskaan mikään suuri ongelma, sillä me olimme kaikki hyviä ystäviä keskenämme. Turvallisessa ilmapiirissä voi puolin ja toisin vähän haparoida ja saada muilta opastusta", Perjantain jäsenet muistelevat.
Yhtyeen hajoamiselle ei ollut mitään erityistä syytä. Toiminta vain jotenkin hiipui elämänmuutosten ja kunkin musiikillisen kehityksen myötä.
Gospelista ulos
Kukaan Perjantain jäsenistä ei ole enää vuosiin soittanut gospelia. Osa ei enää edes kuuntele gospelia.
Sinänsä kenelläkään heistä ei ole mitään tätä musiikinlajia tai seurakunnallista toimintaa vastaan. Mutta suomalainen gospel-kulttuuri on rippikouluikäisille suunnattua toimintaa. Perjantai ei ole ainoa yhtye, joka kasvoi siitä ulos.
Vain Raija Pyykkö on mukana kirkollisessa musiikkitoiminnassa, koska hänellä on klassisen soittajan koulutus.
Muunlaista musiikkia harrastavat aikuiset eivät kirkkoa juurikaan kiinnosta. Niinpä Perjantain soittajien ei ole tarvinnut pohtia, olisivatko he ehkä jatkaneet musisointia kirkon piirissä jossakin muussa muodossa