Näyttelijä Kai "Raid" Lehtinen on tykästynyt oululaiseen Teatteri Airopikiin. Yhden miehen esiraatina hän valitsi Airopikin Pienen elämäntarinan mukaan Työväen näyttämöpäiville Mikkeliin ensi viikonvaihteessa.
Lehtinen tutustui Airopikiin Seinäjoen Harrastajateatterikesässä viime elokuussa. Ryhmän esitys Mari varkaissa kirvoitti tuomaristossa istuneelta mieheltä niin paljon kehuja, että ohjaaja Tuomas Kumpulaista ihan jo hävetti.
"Lehtinen ihastui ryhmäämme ja tapaamme tehdä teatteria. Lehtinen sanoi, että se palautti hänelle halun tehdä teatteria uudestaan", Kumpulainen muistelee.
Mikkelissä nähtävä Pieni elämäntarina on lähtöisin samasta pakasta kuin Mari varkaissa.
Molemmat näytelmät tehtiin osaksi kesän 2005 Teuvo-ehjätaidefestivaalia. Oululaisessa tapahtumassa esitettiin Teuvo Pakkalan tuotantoa kolme vuorokautta putkeen.
Pakkalan pääteokseksi mainittu romaani oli Kumpulaiselle hirveän huono lukukokemus.
"En tykännyt siitä ollenkaan. Siksi siihen ehkä halusi etsiä uusia lähestymistapoja."
Pieni elämäntarina on sekoitus Pakkalaa, työryhmän kotiläksyjä, harjoituksissa syntyneitä tekstejä ja sähköisiä aaltoja. Kumpulainen kertoo, että käsikirjoitusta työstettiin kirjetyöpajoissa.
"Yritimme saada risteytettyä näytelmän teemoja ja työryhmän jäsenten henkilökohtaisia kokemuksia esimerkiksi pettymyksistä elämässä, menetetyistä ihmissuhteista ja äidittömyydestä. Välillä piti kirjoittaa pelkää fiktiota, välillä ei saanut valehdella ollenkaan."
Kumpulainen pitää Pakkalan romaania muodoltaan anarkistisena sen ajan kirjallisuuspiireissä sekä yhteiskuntakriittisenä. Airopikin esityksen poliittisuus on aamulla tukka pystyssä heräävän ihmisen tasolla.
"Jokainen pieni ihminen on aina jonkun pyöritettävänä, oli se sitten iso koneisto tai ihmissuhteet. Rakkaudettomuus on universaali teema."
Perinteistä roolijako ei ole. Päähenkilöä Esteri Kalmia esittää koko ryhmä. Mukana on myös Teuvo Pakkalan inkarnaatio.
"Näytelmän käsikirjoitus oli monivalintatehtävä. Sitä ei kirjoitettu loppuun asti. Joka kerran kun harjoittelemme, lisäämme uutta materiaalia esittäjien omasta elämästä. Menemme erittäin henkilökohtaiselle tasolle. On ihme, jos se ei kosketa katsojaa."
Teatteri Airopik on köyhä. Esityksiä ei tehdä rahalla.
"Nokkahuilun pöllin pikkuveljeltä, melodica on jostakin salaa viety ja kosketinsoitin on jonkun äidiltä."
Silti Airopikilla menee Kumpulaisen mukaan tosi kovaa. Menestys harrastajateatterifestivaaleilla osoittaa, että taiteellinen riskinotto kannattaa. Tällä hetkellä ryhmä etsii Oulusta omia tiloja.
Teatteri Airopik esittää Pienen elämäntarinan Oulussa Nukun pienessä salissa keskiviikkona 24.1. kello 19 ja torstaina 25.1. kello 18.