Kolumni

In­tia­lais­yri­tyk­set maail­man­mark­ki­noil­la

Maailmankirjat ovat muuttumassa. Tähän saakka teollisuusmaiden raha on virrannut suorina investointeina varsinkin Aasian nouseviin talousmahteihin. Kiinassa on ostettu viime vuosina paikallisia yrityksiä tai perustettu uusia keskimäärin 60 miljardilla dollarilla. Vastaava ulkomaisen rahan virta Intiaan on ollut huomattavasti vähäisempää ja liikkunut viime aikoina 5-6 miljardin dollarin vuositasolla.

Kirjoittaja on on Suomen Akatemian
pääjohtaja.

Maailmankirjat ovat muuttumassa. Tähän saakka teollisuusmaiden raha on virrannut suorina investointeina varsinkin Aasian nouseviin talousmahteihin. Kiinassa on ostettu viime vuosina paikallisia yrityksiä tai perustettu uusia keskimäärin 60 miljardilla dollarilla. Vastaava ulkomaisen rahan virta Intiaan on ollut huomattavasti vähäisempää ja liikkunut viime aikoina 5-6 miljardin dollarin vuositasolla.

Ero johtuu ennen kaikkea siitä, että Kiinan taloudelliset uudistukset alkoivat aikaisemmin. Sen talous on kasvanut 10 prosentin vuosivauhdilla Intiaa nopeammin ja ostovoima on kaikesta eriarvoisuudesta huolimatta tasaisemmin jakautunut. Intia on kuitenkin tulossa hyvää vauhtia perässä: taloudelliset uudistukset ovat saaneet nykyisen Singhin hallituksen aikana uutta vauhtia ja talouskasvu on nopeutunut 7-8 prosenttiin.

Kiina ja Intia ovat vahvistuneet sekä taloudellisesti että poliittisesti. Niihin on alkanut kasautua julkista ja yksityistä varallisuutta. Kiinan valuuttavaranto nousee jo 1 000 miljardiin dollariin. Kiinan ylijäämätaloudesta rahoitetaan muun muassa amerikkalaisten kulutusjuhlia ja liittovaltion budjettivajetta. Seuraava vaihe on kiinalaisten ja intialaisten - sekä venäläisten, brasilialaisten ja indonesialaisten - yritysten investoinnit teollisuusmaiden markkinoille. Itse asiassa tämä käänne on jo tapahtunut.

Tässä suhteessa intialaiset yritykset ovat kiinalaisia aktiivisempia. Tämä heijastaa sitä tosiseikkaa, että Intiassa keskeiset yritykset ovat kiinalaisia useammin yksityisessä omistuksessa, jolloin lännessä ei tarvitse pelätä yritysostojen takana olevan poliittisia motiiveja. Kiinan valtion omistama öljy-yhtiö sai havaita tämän toissa vuonna yrittäessään hankkia omistukseensa amerikkalaista Unocal-yhtiötä siinä onnistumatta amerikkalaisten poliitikkojen vahvan vastustuksen vuoksi.

Liki rasistisia äänenpainoja kuului intialaisjohtoisen Mittal Steelin hankkiessa vihamielisellä 33 miljardin dollarin valloituksella valvontaansa ranskalais-luxemburgilaisen Arcelor-teräsjätin. Intialaisten vaikutus näkyy myös useissa suurissa amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yrityksissä (sekä liikkeenjohdon koulutuslaitoksissa). Osaksi tämä johtuu englannin osaamisen tarjoamasta etumatkasta sekä usein Yhdysvaltojen tai Englannin huippuyliopistoissa hankitusta koulutuksesta. Tunnettuja esimerkkejä kansainvälisessä yritysmaailmassa menestyneistä intialaisista on PepsiCon tuore pääjohtaja Indra Nooyi, joka on kaiken lisäksi nainen, sekä Vodafonen toimitusjohtaja Arun Sarin.

Toisaalta Englannissa ja Hollannissa ei kuulunut oikeastaan äännähdystäkään, kun intialainen Tata-konglomeraatti tarjosi 8 miljardia dollaria maiden teräsmarkkinoita valvovasta Corus-yhtiöstä. Yhtenä syynä hankinnalle oli se, että Corus saa tätä kautta käyttöönsä edullista raaka-ainetta, josta teräs- ja muillakin hyödykemarkkinoilla on ollut puutetta. Vaikeudet raaka-aineiden saannissa olivat yhtenä syynä sille, että Suomessa toimiva OMG myytiin venäläiselle Norilsk-nikkeliyhtiölle.

Uudesta kansainvälisestä kilpailuasetelmasta antaa merkkejä se, että Tatan kilpailija Corus-kaupassa oli brasilialainen yhtiö.

Kansainvälinen laajentuminen ja todellisten monikansallisten yhtiöiden muodostaminen on uusista talousvalloista kaikkein pisimmällä Intiassa. Tätä kuvaa se tilastollinen seikka, että intialaisten yritysten arvioidaan sijoittavan tänä vuonna ulkomaille 12 miljardia dollaria, kun taas kansainvälistä rahaa virtaa maahan vain puolet summasta.

Kiinassa rajat ylittävien investointien tase on selvästi kallellaan toiseen suuntaan. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vuonna 2005 intialaisten kansainvälisten yritysostojen arvo oli 4,5 ja vuonna 2004 vain 1,5 miljardia dollaria. Kasvuvauhti on nopea. Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yritysostojen lukumäärä oli 112. Joukkoon mahtuu myös Suomessa Wipro Technologies -yhtiön ostama Saraware ja Sasken Communication Technologiesin 36 miljoonan euron käteiskaupalla hankkima Botnia Hightech.

Intialaisten yritysostot koskevat perusteollisuuden ohella ennen kaikkea lääketeollisuutta ja it-alaa. Lääkekehityksessä intialaisilla yrityksillä on ammattitaitoa, etuja hintakilpailussa ja väestöä kliinisiä testejä varten. Esimerkiksi Dr. Reddy´s Laboratorien osti äsken saksalaisen Betapharman 572 miljoonalla dollarilla ja lukuisia muitakin lääkealan ulkomaisia hankintoja on tehty.

Keskeisenä tavoitteena on täydentää kohdennetuilla yritysostoilla omaa asiantuntemusta. Tavoitteena ei ole ainakaan ensi vaiheessa pyrkiä valtaamaan teollisuusmaiden markkinoita, vaan pikemminkin vahvistaa yrityksen asemaa suurilla ja kasvavilla kotimaisilla markkinoilla sekä mahdollisesti laajentua muihin kehitysmaihin. Kilpailun koveneminen kotimarkkinoilla pakottaa rakentamaan liiketoimintaan myös kansainvälisen ulottuvuuden.

Intian ja Kiinan autoteollisuus kasvaa nopeasti ja itse asiassa kiinalaisten autojen viennin aloittamista Yhdysvaltoihin valmistellaan. Menestymiseen tarvitaan kansainvälistä teknologiaa ja osaamista, mitä Nanjing Automobile uskoi varmaan saavansa ostamalla brittiläisen Roverin jäänteet. Hyvin mahdollisesti intialaiset ja kiinalaiset yritykset pyrkivät hankkimaan jalansijaa kansainvälisessä komponenttituotannossa. Komponenttien valmistajia saattaa olla ostettavissa esimerkiksi Yhdysvalloissa, minkä autoteollisuus on syvissä vaikeuksissa.