Kanadan alkuperäisväestö elää nousukautta. Siihen lasketaan kuuluvan nyt 1,2 miljoonaa ihmistä, kun se 1800-luvun loppupuolella oli pudonnut isorokkoepidemian ja muiden tarttuvien tautien vuoksi 200 000:een.
Britti-imperiumi vei aikanaan intiaanien maat. Lohdutukseksi tarjottiin itsehallintoa rajatuilla maa-alueilla.
Näissä reservaateissa valtaa pitivät intiaaniasiain lain nojalla nimitetty valtion edustaja ja ratsupoliisi. Perinteisten päälliköiden sijasta pitää valita äänestyksellä neuvosto, joka valitsee keskuudestaan valtiovallalle lojaalin päällikön.
Intiaanien moraalia ei kuitenkaan saatu murretuksi. Intiaanit alkoivat pikku hiljaa valita päällikkönsä vanhojen perinteiden mukaan, ja ikivanhat seremoniat jatkuivat.
Kanadan alkuperäisväestö ei ole kuitenkaan tyytyväinen asioiden nykytilaan.
"Itsehallinto on pelkkä teoreettinen rakennelma", sanoo Irokeesikonfederaation edustaja Jeffrey Biabo.
Nykyiset oikeudet eivät vastaa Biabon mielestä itsehallintoa.
"Parin viime vuosikymmenen aikana hallinnollisia oikeuksia on laajennettu. Monet valtion tarjoamat palvelut kuten yleiset työt, infrastruktuuri, sosiaaliapu, asutus, opetustoimi ja kaavoitus ovat siirtyneet reservaattien omille viranomaisille. Olemme myös saaneet vapautuksen liikevaihtoveroista", Jeffrey Biabo luettelee.
Nämä ei kuitenkaan hänen mielestään riitä alkuperäisväestön kulttuuristen ja henkisten tarpeiden tyydyttämiseen.
"Lopullisena päämääränämme on täysi itsehallinto, joka edellyttää uusia, nykyaikaan soveltuvia sopimuksia", Diabo painottaa.
Lue lisää maanantain Kalevasta!