"Se oli hieno koulu, pidin siitä", innostuu opettaja Shirley Lord kehumaan Inarissa toimivaa Saamelaisalueen koulutuskeskusta. "Meillä ei ole vastaavaa, mutta tarpeen olisi", käsityöperinteestä kiinnostunut Lord tuumii.
Lord ja rauhantuomari Annie Auston kiertävät huhtikuun loppuun saakka Pohjoiskalottia kansainvälisen bahá´í-yhteisön vieraina. He tutustuvat myös saamelaisalueen mediaan, yliopistoihin, kouluihin ja kulttuuritapahtumiin.
Auston ja Lord kuuluvat Pohjois-Amerikan alkuperäisiin intiaanikansoihin, Lord on adoptoitu dakleiweidi-klaaniin ja Auston syntynyt daeshetaan-klaaniin. Yukonin osavaltiossa on yhteensä kuusi intiaaniklaania, joiden vuosi sitten allekirjoittama Land Claims Agreement antoi niille itsehallinnon. Se ulottuu kuntien ja aluehallinnon tasolta Kanadan liittovaltion hallintoon ja takaa klaaneille oikeuden lausua näkemyksensä kaikista tärkeistä päätöksistä. "Jopa öljy-yhtiöiden pitää konsultoida meidän kanssamme", Lord vakuuttaa.
Yli 30 vuoden taistelun tuloksena tehdyt uudistukset näkyvät monilla eri alueilla, myös oikeuslaitoksessa. Naisten kotipaikka Carcross soveltaa oikeuskäytännössä vanhoja perinteitä, joiden mukaan Circle court -kokous etsii rikkomuksia tehneille nuorille kunkin vahvoja puolia kannustavan yhdyskuntapalvelun. "Tavoitteena on parantaa nuorten itseluottamusta." Auston kuuluu Kanadan alkuperäiskansojen järjestöön (Elders Council) ja on toiminut päihdeneuvojana, tukiopettajana, hoiva- ja sosiaalialalla sekä vieraillut vankiloissa.
Moni intiaani menetti itseluottamuksensa kielen ja kulttuurin katoamisen myötä, mikä johti suuriin sosiaalisiin ongelmiin. Varsinkin eri kirkkokuntien perustamat lähetyskoulut tekivät tuhoa intiaanikansojen kulttuureille. "Viimeinen lähetyskoulu lopetettiin White Horsessa 1979", Auston kertoo.
Myös hän menetti äidinkielensä koulussa, jossa sen puhumisesta rangaistiin. Koska lapset asuivat asuntoloissa jopa yli 10 kuukautta vuodessa, menettivät myös vanhemmat mahdollisuutensa kasvattajina - nyt myös näitä taitoja paikataan. Intiaanikieliä opetetaan kunnissa päiväkodista yläasteelle ja niiden kehittämiseksi on myös perustettu kielikeskus.
Pohjoisessa elävillä kansoilla on paljon yhteistä", Lord toteaa. Hänen alkuperäinen klaaninsa elää Yukonin pohjoisosassa, jossa elämä yhä pitkälti perustuu villien karibujen ympärille.
"Sielläkin kaikki otetaan luonnosta ja kaikki käytetään", hän vertaa oloja saamelaisiin.
Ilmaston lämpeneminen on myös Yukonissa suuri keskustelun aihe. Intiaanikansojen vanhimmat ovat varoittaneet siitä jo vuosia, nyt voimakkaat myrskyt ovat avanneet muidenkin silmät. "Meidän kaikkien on pakko toimia yhdessä", naiset sanovat.