Äänestämään menossa oleva nainen kuulosti tv-haastattelussa samalta kuin kuka tahansa äänestäjä missä tahansa demokraattisessa maassa. Hän haukkui poliitikot siitä, että nämä lupaavat paljon mutta tekevät vähän ja ajavat lähinnä omaa etuaan. Siitä huolimatta hän sanoi käyvänsä äänestämässä, kun sellainen mahdollisuus kerran on.
Nainen oli yksi Intian yli 700 miljoonasta äänioikeutetuista. Uurnilla heitä kävi vastikään päättyneissä parlamenttivaaleissa noin 400 miljoonaa. Kyseessä oli maailman suurin vapaa vaali, paljon suurempi kuin kesäkuun 7. päivänä järjestettävät lähes yhden maanosan laajuiset eurovaalit.
"Intia on ihmeellinen" on puhki kulunut fraasi, mutta se kuvaa myös maan poliittisen järjestelmän kestokykyä. Yli 1,1 miljardin asukkaan valtio voisi aivan hyvin olla pirstaleina uskontoriitojen, lukuisten kieli- ja etnisten ryhmien, köyhien ja rikkaiden välisen kuilun sekä kastilaitoksen vuoksi. Tai sitten maa voisi pysyä koossa yksipuoluediktatuurin turvin kuten Kiina.
Kimalainenkin kuitenkin lentää, vaikka aerodynamiikan lakien perusteella ja niillä tynkäsiivillä sen ei uskoisi olevan mahdollista. Koossa pysyy myös Intian demokratia, vaikka moni tekijä pyrkii yhä viemään maata kohti kasvavaa epäjärjestystä.
Vuonna 1947 itsenäistyneen Intian tie ei ole ollut sileä. Moneen kertaan on näyttänyt siltä, että kansanvaltainen järjestelmä jää väkiluvultaan jättimäisessä kehitysmaassa vain idealistiseksi kokeiluksi. Intian hajoamista tai siirtymistä sotilasvaltaan ennakoitiin vielä 1970- ja 1980-luvuillakin, kun maa ajelehti kriisistä toiseen. Vasta kun maa vietti itsenäisyytensä 50-vuotisjuhlia viime vuosikymmenellä, se näytti viimein päässeen selville vesille.
Nyt kansa käy siellä uurnilla kuten muissakin kypsissä demokratioissa. Ei innosta palaen mutta järjestelmän merkityksen ymmärtäen niin kuin tv-haastattelun nainen.
Intia on osavaltioista koostuva tasavalta, mutta Britannian alta itsenäistyneellä maalla on myös monarkian piirteitä. Näin voi sanoa, sillä jo yli 80 vuoden ajan maan näkyvimpiä vallankäyttäjiä ovat olleet yhden ja saman perheen edustajat. Kyseessä on Nehru-Gandhin perhe. Nyt menossa on laskutavasta riippuen neljäs tai jo viides sukupolvi vallan huipulla.
Perheeseen kuuluvien poliittisten johtajien ketju alkoi Motilal Nehrusta, joka oli Intian Kongressipuolueen johtaja ja itsenäisyystaistelija viime vuosisadan alkupuoliskolla. Hänen poikansa, suikkapäinen Jawaharlal Nehru nousi itsenäisen Intian ensimmäiseksi pääministeriksi 1947.
Jawaharlalin tytär oli Indira Gandhi, joka toimi pääministerinä vuosina 1966 - 1977 ja uudelleen 1980 - 1984. Indiran surmasivat kaksi hänen henkivartijaansa Delhissä vuonna 1984.
Indiraa seurasi pääministerinä hänen vanhempi poikansa Rajiv, jonka kohtalona oli kuolla pommiattentaatissa Etelä-Intiassa 1991. Surman takana oli sama srilankalainen tamilitiikerien LTTE-järjestö, joka toissapäivänä joutui neljännesvuosisadan itsenäisyystaistelun jälkeen laskemaan aseensa.
Rajiv Gandhin jälkeen perheen perinnettä on jatkanut hänen italialaissyntyinen vaimonsa Sonia, joka on Kongressipuolueen puheenjohtaja. Nyt ketjuun on tulossa jälleen uusi lenkki, Rajiv ja Sonia Ganhdin poika Rahul, 38. Hän oli Kongressipuolueen äskettäisen vaalikampanjan tähti.
Jättiläisvaltion pääministeriä Rahulista ei ainakaan vielä tule. Siinä tehtävässä jatkaa talousuudistaja Manmohan Singh, 76-vuotias sikhi. Mutta kovin kaukana ei ole se hetki, jolloin maan pääministerin sukunimi alkaa taas G:llä. Yksi arvio on, että sydänvaivoista kärsinyt Singh jättäisi paikkansa vapaaehtoisesti Rahulille kesken vaalikauden.
Entä dynastiasarjan seuraavat osat? Rahul Gandhi on vielä poikamies. Jos jälkikasvua ei tulisi, katse siirtyisi hänen Priyanka-siskoonsa, jolla on nähty olevan jopa enemmän potentiaalia politiikassa kuin Rahulilla. Priyankalla on myös kaksi lasta.
Sekin on toki mahdollista, ettei Rahul eikä Priyanka Gandhikaan koskaan nouse maan pääministeriksi. Näin voisi käydä, jos vallan ottaisi maassa nyt oppositioon jämähtänyt toinen pääpuolue, hindunationalistinen BJP.
Mutta ei hätää, kaksi Gandhia löytyy maan parlamentista tuonkin puolueen riveistä: Ensinnäkin Indira Gandhin nuoremman pojan Sanjayn vaimo Maneka Gandhi, joka tullut tunnetuksi muun muassa eläinaktivistina. Hän katkeroitui aikanaan anoppiinsa Indiraan niin, että vaihtoi vihollispuolueen leiriin. Maneka Gandhin poika Varun on kansanedustaja nyt hänkin.
Oikeita monarkkeja Gandheista ei tule, mutta vaalikuninkaita ja -kuningattaria perheen sisältä noussee vastedeskin. Rahul Gandhia voi jo nyt kutsua vaaliprinssiksi.