Laihan eteläintialaismiehen saattoi aamuhämärässä nähdä pesulla rapaisen tien laidalla, alkavan monsuunin synnyttämässä lätäkössä. Parin kilometrin päässä loistivat Chennain lentoaseman häikäisevät valot. Rakennuksen ulkoseinässä Air France mainosti suoria lentoja Pariisiin. Sen viestin oli laiha mieskin nähnyt. Sisätiloissa toinen suuri valotaulu kertoi lentoaseman toimivan ISO 9000 -laatustandardin mukaan.
Aamutoimensa sateessa hoitaneen miehen asuinhökkeli ei ollut tuon standardin mukainen. Sinne ei vesi tullut eikä sieltä mennyt. Tai, ehkä katon tai oven kautta, sillä alkava sadekausi aukaisi taivaan rajummin kuin vuosikymmeniin. Tulvat sulkivat lopulta Chennain myös lentokentän. Siinä ei auttanut edes ISO 9000.
Ei ole mikään tuore oivallus sanoa Intiaa vastakohtien maaksi. Silti se tulee tyrmäävän selväksi heti ensimmäisen päivän aikana, kun maahan saapuu. Suuremmoinen loisto ja äärimmäinen köyhyys, demokratia ja korruptoitunut virkavalta, tietotekninen huippututkimus ja alkeellinen maatalous.
Toinen suomalaista hämmentävä seikka on ihmisten paljous. Keitä nämä kaikki oikein ovat, on pakko kysyä itseltään muuallakin kuin maan suurkaupungeissa.
Delhissä jättiruuhkat ovat helpottuneet metron ansiosta, ja uusia moottoriteitä rakennetaan. Näillä teillä on kuitenkin oltava tarkkana, sillä omalla kaistalla saattaa yhtäkkiä tulla vastaan traktori ja peräkärryllinen väkeä tai härkävänkkuri, siis väärään suuntaan kulkemassa. Uusi ja vanha törmäävät.
Nyt tuo todellisuus on tulossa aiempaa tutummaksi myös suomalaisille. Tänne on jo levinnyt Intian kulttuurin helposti nieltäviä vaikutteita, mistä innostus Bollywood-elokuviin ja -tanssiin kertoo. Virta vie toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi Chennaihin eli entiseen Madrasiin ovat asettumassa tai jo asettuneet Nokia, Kone, Salcomp, Aspocomp ja Perlos. Kaupunkia voisi kutsua Intian pikku-Suomeksi, ellei piskuinen suomalaisjoukko hukkuisi seitsemän miljoonan muun ihmisen joukkoon.
Finnair avaa suorat lennot Intiaan tämän kuun lopussa. Seuraavaksi maahan vyöryvät metsäyrityksemme. Intiassa käytetään nyt paperia seitsemän kiloa vuodessa per asukas, kun Suomen lukema on 200 kiloa. Kun Intiassa nousee uusi keskiluokka, paperin kulutuksen pitäisi kasvaa automaattisesti. Kiinassa on päästy jo 40 kiloon.
Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra työnsi keskiviikkona julki peräti neljä Intiaa koskevaa taustakirjaa, yhteensä yli 500 sivua. Joku on jo ehtinyt epäillä koko ohjelmaa epäolennaiseksi suomalaisten kannalta.
Epäilys on aiheeton. Intiassa on pian 1,1 miljardia asukasta, ja sillä on sadoista miljoonista köyhistään huolimatta mahdollisuus kehittyä uudeksi maailmanmahdiksi. Se on jopa todennäköistä. Siksi maa kannattaa tuntea.
Intiaa kuvatessa sanat loppuvat kesken. Se pitää itse kokea. Tervemenoa, jos lyhyt tai pitempi vatsatauti ei pelota.
***
Yhdysvaltain väkiluku nousee aivan pian yli 300 miljoonan. Venäjällä suunta on toinen. 1990-luvun alussa sen väkiluku oli 149, nyt enää 143 miljoonaa. Oikaisukeinoksi on esitetty jopa moniavioisuutta.