Internet vaikuttaa nykymaailmassa kaikkialla. Sen hallinta nousee väistämättä lähivuosina kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi.
Genevessä päättynyt YK:n tietoyhteiskuntahuippukokous oli monella tapaa outo lintu kansainvälisessä politiikassa, eikä se kovin helposti istu edes YK:n aikaisempien maailmankonferenssien sarjaan. Yleensä valtioiden edustajat kokoontuvat pohtimaan erilaisia kriisejä tai muita politiikan normaaliin asialistaan kuuluvia aiheita, mutta tämä kokous ei ollut sellainen.
Genevessä maailmanyhteisö YK:n johdolla pyrki saamaan otetta ilmiöstä, joka vaikuttaa elämään kaikkialla ja johon sisältyy paljon enemmän myönteisiä mahdollisuuksia kuin uhkakuvia. Tietoyhteiskuntaa on vaikea tyhjentävästi määritellä, mutta jokainen voi itse nähdä, miten hurja muutos on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa. Ei tarvitse muuta kuin ajatella tietokoneiden, internetin ja matkapuhelinten vaikutusta jokapäiväiseen elämään.
Samalla uusi kuilu on ilmestynyt maailman hyvä- ja huono-osaisten välille: digitaalinen kahtiajako. Ja kuten kaikissa muissakin asioissa, huono-osaisia on maailmalla suunnattomasti enemmän. On erittäin tervetullutta, että YK on pystynyt nyt luomaan periaatejulistuksen ja toimintaohjelman, jolla kuilua yritetään kuroa kiinni tai ainakin estää sen repeäminen ylikäymättömäksi.
Yhteisen huomion kiinnittäminen tietoturvaan, alan etiikkaan, koulutukseen, tietoyhteiskunnan edellytyksiä parantavaan politiikkaan ynnä muihin vastaaviin asioihin koituu kaikkien hyödyksi.
Geneven lopputulos on YK:n tapaan monen kompromissin summa, mutta se antaa yleisellä tasolla varsin hyvät askelmerkit eteenpäin. Kyse on jälleen ennen muuta siitä, löytyykö tarpeeksi yhteistä tahtoa tavoitteiden täyttämiseksi.
Samalla kokous oli eräänlainen alkusoitto poliittisille kiistoille, jotka väistämättä nousevat hyvin näkyviksi, kun huippukokouksen jatko-osa kahden vuoden päästä Tunisiassa lähestyy. Avoimeksi jäänyt digitaalinen solidaarisuusrahasto edustaa perinteistä poliittista vääntöä, mutta kysymys internetin hallinnasta on aivan uusi luku.
Hallitukset ovat Geneven valmisteluiden myötä havahtuneet siihen tosiseikkaan, että yhteiskuntien elintärkeitä toimintoja on siirretty internetin varaan samalla, kun tuon verkoston ydin, jos sellaisesta voi puhua, on varsin tiukasti Yhdysvaltain hallituksen ja joka tapauksessa rikkaiden läntisten maiden käsissä.
Ei olemikään ihme, että sellaiset maat kuin Kiina, Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka haluaisivat siirtää internetin hallinnan tavalla tai toisella YK:n alaisuuteen. Tämä ristiriita kaikkine käytännöllisine ja periaatteellisine ongelmineen siirrettiin YK:n pääsihteerin alaiseen työryhmään, jonka pitäisi alle kahdessa vuodessa saada jotakin aikaan. Lopputuloksesta ovat kiinnostuneita paitsi hallitukset myös yritykset ja kansalaisjärjestöt, eikä työstä tule helppoa.
Internet on kasvanut ja levinnyt täysin rajoittamatta, eikä sen sisältöä voi kukaan kontrolloida. Tekninen ydin, maatunnusten hallinta, on kuitenkin ICANN-nimisen organisaation käsissä, eikä se tee mitään ilman amerikkalaisten hyväksyntää. Tämä tilanne on syntynyt ilman, että siihen juuri kukaan olisi kiinnittänyt huomiota. Jatkossa asia ei enää ole niin.
Nyt on nähty uuden poliittisen prosessin ensi askeleet. Suomi näyttäytyi Genevessä eräänlaisena tietoyhteiskunnan mallimaana. Suomen kokemukset tällä alalla ovatkin hyvää pääomaa, jota jatkossa voidaan käyttää esimerkiksi kehitysyhteistyön suuntaamisessa.