Aluksi on uteliaisuus, sitten alkaa riippuvuus. Verkkoholismi syventää yksinäisyyttä ja kärjistää ihmissuhdeongelmia. Pakonomainen surffailu tietokannoissa ja seksuaalinen halu riiputtavat yhä useampia netissä sairaalloisuuden rajoille. Saksassa uuden taudin uhreja on jo puoli miljoonaa.
Vanhemmat tuovat berliiniläiselle Humboldtin sairaalan psykiatrian klinikalle joka viikko useita nuoria, jotka ovat juuttuneet internetin imuun. Koulu sujuu huonosti. Ystävät ovat kaikonneet. Puhelinlasku kasvaa. Usein unohtuvat myös syöminen ja hygienia.
Hoitoon on hakeutunut verkkoholisteja, jotka istuvat joka päivä 8-10 tuntia ruudun ääressä. Lauantaisin ja sunnuntaisin surffailuun saattaa kulua kahdeksantoista tuntia. Riippuvuuden katsotaan syntyneen, jos internetin käyttö ylittää päivässä viisi tuntia.
Verkon seksi masentaa
Monia avioliittoja on ajautunut kriisiin, koska netti vetää puoleensa enemmän kuin yhteinen sänky. Lopullisia parisuhteen syöväreitä ovat asiantuntijoiden mukaan seksin ympärillä pyörivät keskusteluryhmät. Jokainen voi esittää niissä tuntemattomana intiimimmätkin toiveensa pelkäämättä joutumasta koskaan kasvokkain vastapelureiden kanssa.
Satumaan uljaat prinssit ratsastavat iskelmän sijasta internetin chattihuoneissa. Kukaan ei tule noutamaan, ja unelmista tulee melkein totta. Virtuaalinen kukkakimppu seuraavana aamuna salanimellä toimivassa sähköpostissa pelastaa päivän. Kyberkumppanit korvaavat oikeat ihmissuhteet.
Roikkuminen verkossa yöstä toiseen mustaa silmänalukset ja puristaa mehut. Työnteko ja opiskelu kärsivät. Yksinäisyyttä potevat ovat vakavassa vaarassa ajautua syöksykierteeseen, joka tekee heistä entistä yksinäisempiä. Oikeat ihmissuhteet alkavat pelottaa. Masennus uhkaa.
Hinku on oire
Internetriippuvaiset auttavat toisiaan vaihtamalla kokemuksiaan omalla kotisivullaan internetissä. Itsehoitoryhmäläiset ovat listanneet sairaalloisesta riippuvuudesta varoittavia oireita. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos tuntee usein ylitsepääsemätöntä hinkua päästä surffailemaan tai jos huomaa jatkavansa netissä roikkumista, vaikka olisi tärkeämpääkin tekemistä. Syyllisyydentunnot ja oman internetkäytön salailu lähipiiriltä ovat vakavia oireita.
Jos on jo epäonnistunut muuttamaan omaa verkkokäyttäytymistään, nukkuu vuorokaudessa vähemmän kuin viisi tuntia saadakseen lisäaikaa online-kokemuksille tai huomaa ärtymiskynnyksensä alentuneen, niin diagnoosi on selvä. Kyseessä on ilmiselvä verkkoholismi.
Entiset potilaat ja Humboldtin sairaalan psykiatrisen klinikan asiantuntijat lohduttavat, että taudista voi parantua. Vaikka sairaalloinen nettiriippuvaisuus rinnastetaan usein alkoholismiin ja syytkin voivat olla osittain samoja, niin hoito on erilaista. Alkoholistille voi sanoa, että ongelma on hoidettu, jos pysyt irti viinasta, nettiongelmaista voidaan ohjata vain kohtuullisuuteen. Himot saadaan kuriin kun opitaan kontrolloimaan omaa elämää ja huomataan, ettei joka hetki tarvitse olla kaikista maailman asioista ajan tasalla.
Onlinestä offlineen
Itsehoitoryhmässä annetaan tautinsa tunnistaneille ensiapuohjeita. Niissä suositellaan tietokoneen siirtämistä asunnossa pois keskeiseltä paikalta ja laatimaan itselle viikkoaikataulu online-istunnoista.
Työnantajalle voisi ehdottaa kaikille yhteisesti käytössä olevaa internetasemaa omien internetyhteyksien sijasta. Uusi harrastus tai vanhan elvyttäminen voisi tuoda uusia ajatuksia. Omien ongelmien kirjaaminen on jo pitkä askel parantumisessa. Yhteydenpidossa nettiystäviin entiset verkkoholistit neuvovat käyttämään onlinen sijasta offline -yhteyttä.
Nettihimon vaivaamien omaisille suositellaan pitkää pinnaa ja potilaan käyttäytymisen vähittäistä muuttamista osallistumalla itse ohjaavasti surffailuun.