Kysymys siitä, kuka ja missä hallitsee internetin maa- ja muita tunnuksia, on noussut vahvasti esiin Geneven tietoyhteiskuntahuippukokouksen valmisteluissa. Kokouksen julkilausumassa asia lakaistiin maan alle työryhmään, mutta se nousee uudestaan esiin, kun sama joukko kokoontuu uudelleen kahden vuoden kuluttua Tunisiassa.
Karkeasti ottaen jakolinja kiistassa kulkee läntisten teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä. Jälkimmäiset haluaisivat antaa intenetin "hallinnan" tai ehkä pikemminkin hallinnoinnin YK:n alaisuuteen, tarkemmin sanoen sen kansainväliselle tietoliikennejärjestölle ITU:lle. Teollisuusmaat, joiden sisällä lisäksi on eroa Yhdysvaltain ja muiden välillä, eivät ole siihen lainkaan halukkaita.
Koko kysymys juontuu siitä, ettei koko ajan tärkeämpään rooliin nouseva internet ole koskaan varsinaisesti syntynyt. Se on pikemminkin vain odottamatta lähtenyt kehittymään.
"30 vuotta sitten se oli vain ajatus joidenkin mielessä. Ensimmäiset kymmenen vuotta se oli lähinnä tutkimuslaitosten välinen tieteellinen verkosto. Muutos lähti liikkeelle 1980-luvun alussa henkilökohtaisten tietokoneiden ja lähiverkkojen myötä", muisteli Genevessä amerikkalaisprofessori Robert Kahn, jota on pidetty yhtenä internetin isistä.
Netin kehittyessä rajusti kasvoi myös tarve jotenkin koordinoida ja hallinnoida sitä. Tässä oli kyse etenkin maa- ja muista tunnuksista, kuten .fi ja .com.
Alunperin niistä vastasivat Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö ja maan hallitus, sekä siviili- että sotilaspuoli. Vähitellen kasvoi kritiikki siihen, että kaikki on näin suoraan amerikkalaisten käsissä. Viisi vuotta sitten perustettiin osin yksityinen, voittoa tavoittelematon organisaatio nimeltä ICANN (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers). Se pitää päämajaansa Kaliforniassa.
Kehitysmaat ajavat valvontaa YK:lle
Tämäkään ratkaisu ei enää kelpaa kaikille. YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen valmisteluissa etenkin monet vahvat kehitysmaat kuten Brasilia, Etelä-Afrikka, Kiina, Intia ja Saudi-Arabia ovat vahvasti ajaneet internetin "ytimen" hallinnan siirtämistä YK:n alaisuuteen.
Mukana voisivat olla, erään ehdotuksen mukaan, ITU:n ohella maailman henkistä omaisuutta (intellectual property) valvova WIPO, kansainvälinen kauppakamari ja YK:n kauppa- ja teollisuuskonferenssi UCTAD.
Mutta YK-ratkaisu ei kelpaa läheskään kaikille. Jos internet siirtyy ICANN:ista jonnekin muualle, amerikkalaiset haluaisivat osoitteeksi Yhdysvaltain kauppaministeriön. EU:n mielestä nykyinen ratkaisu ei ole kaksinen, mutta sitä voitaisiin parantaa nykyiseltä pohjalta.
Näkökulmat asiassa eroavat hyvin jyrkästi toisistaan. Niin jyrkästi, että ratkaisun saaminen Genevessä oli jopa lähtökohtaisen mahdotonta. Se ei kuitenkaan estä internetin laajaa käsittelyä kokouksen julkilausumassa ja toimintaohjelmassa.
Internetistä tehdään laaja raportti
Genevessä päätetään, että internetiin liittyvä julkinen politiikka kuuluu valtioiden oman oikeuden alaisuuteen. Samalla siellä korostetaan yksityissektorin, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten organisaatioiden roolia.
Internetin hallinnointiin liittyvät kysymykset pitää julkilausuman mukaan ratkaista "koordinoidusti". Käytännössä se tarkoittaa, että YK:n pääsihteerin alaisuuteen perustetaan työryhmä, jonka pitäisi löytää ratkaisu, joka kelpaa kaikille osapuolille - eri valtioille, liike-elämälle, järjestöille ynnä muille. Ehdotusten pitäisi olla valmiita vuoteen 2005 mennessä.
Tai tarkemmin ottaen kyse ei ole edes ehdotuksesta: työryhmän tehtävänä on tutkia, mitä kaikkea asiaan liittyy, ja valmistaa siitä raportti jatkopohdintaa varten.
ITU:n pääsihteeri Yoshio Utsumi pyöritteli Genevessä sanojaan, kun häneltä kysyttiin järjestön valmiuksia ottaa internet "hallintaansa".
"Moni maa tahtoisi sitä, mutta moni vastustaa. Mielipiteissä on suuri ero", hän sanoi. "Mutta ITU:ssa on mukana sekä hallituksia että yksityistä sektoria, ja järjestö olisi hyvissä asemissa tähän tehtävään."
Lua aamun artikkelit:
Tarja Halonen puhuu ensimmäisenä tietoyhteiskuntakokouksessa
Ollila Geneven kokouksessa: Viestintäteknologiat edistävät taloudellista ja sosiaalista kehitystä