Taiteellinen johtajuus on Suomen sinfoniaorkestereissa veteen piirretty viiva. Perinteisesti intendentin vallan ja kapellimestarin (taiteellisen johtajan) vallan eriyttämistä on pidetty tärkeänä periaatteena jo pelkästään asiantuntemuksen ja taiteellisen vapauden kannalta.
Intendenteille ei muissa Suomen sinfoniaorkestereissa ole haluttu antaa yhtä suurta valtaa kuin nyt Oulussa. He joutuvat toki hoitamaan hallintoasioita laidasta laitaan, mutta osittain sen takia, että monet taiteelliset johtajat käyvät työpaikallaan keikkaluonteisesti vain muutaman viikon vuodessa.
Tässä suhteessa sinfoniaorkesterit poikkeavat muista kunnallisista taidelaitoksista, kuten kaupunginteattereista, joissa taiteellinen ja hallinnollinen johtajuus usein yhdistyvät.
Suurimmissa kaupungeissa sinfoniaorkesterin taiteellisen johtajan tai ylikapellimestarin valintaan osallistuu poikkeuksetta jokin poliittisesti valittu lauta- tai johtokunta.
Myös henkilöstöryhmien mielipiteet kysytään, ja niistä monesti riippuu, ketä ei ainakaan valita orkesterin taiteelliseen johtoon.
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarin valinnasta päättää peräti kaupunginhallitus orkesterin johtokunnan esityksestä. Helsingissä orkesterin päätehtävät länsimaisen sinfoniamusiikin perinteen vaalijana on myös määritelty tarkkaan, joten taiteellista vallankumousta ei intendenttikään voi saada yksin aikaan, vaikka kuinka haluaisi.