Kempeleläinen Miika Ritokangas, 7, ojentaa reippaasti sormensa, kun Oysin diabeteshoitaja Salme Leskelä mittaa häneltä verensokerin.
Tämä mies ei piikkejä pelkää. Vanhemmat mittaavat häneltä verensokerin seitsemän kertaa päivässä ja pistävät hänelle insuliinia kolmesti päivässä.
Miika sairastui tyypin 1 diabetekseen reilu vuosi sitten. Häntä alkoi janottaa ja pissattaa jatkuvasti, ja hän oli väsynyt.
Vanhemmat ymmärsivät heti, mistä oli kysymys. Miika on ollut vauvasta asti mukana diabeteksen ennustamista ja ehkäisyä selvittävässä seurantatutkimuksessa, sillä häneltä löytyi napaverinäytteestä diabetekselle altistava riskigeeni.
Oysin alueella yli 3 000 lasta osallistuu diabetestutkimuksiin samassa tilanteessa. Näin myös Miikan isosiskot Ella, 13 ja Emilia, 10, joilta on myös löytynyt riskigeeni. Siskot eivät ole sairastuneet.
Jo vuotta ennen Miikan sairastumista näytti siltä, että diabetekseen johtava prosessi on alkanut. Tutkimuskäynneillä Oysissa kaksi vasta-ainetta oli toistuvasti koholla.
"Meille sanottiin, että Miikalle tulee 70 prosentin todennäköisyydellä diabetes. Tieto kauhistutti", Miikan isä, Niilo Ritokangas sanoo.
Perhe sai kotiin verensokerimittarin. Kun oireet alkoivat, verensokeri oli yli 22. Vanhemmat soittivat Oysiin, josta pyydettiin tulemaan heti. Sillä reissulla oltiin viikko opettelemassa hoitoa.
Tutkimuksiin osallistuvat perheet tuntevat oireet, ja lapset välttyvät usein taudin hankalalta alkuvaiheelta. Diagnoosihetkellä lähes joka viides potilas on ehtinyt saada insuliinin puutteesta johtuvan happomyrkytyksen.
"Tutkimuksen ansiosta Miika oli hyväkuntoinen, kun hän sai diagnoosin. Muuten olisimme varmaan katsoneet tilannetta pitempään kotona", Niilo Ritokangas jatkaa.
Elämä diagnoosin jälkeen on ollut hoidon opettelua. "Poika on sopeutunut hyvin, mutta itse en ole sopeutunut vieläkään", isä myöntää.
Perheen äiti, Kirsi Ritokangas jäi saman tien parturi-kampaajan työstä kotiin, koska IT-alalla työskentelevä isä matkustelee paljon. "Olisin joutunut tekemään iltatöitä, joten kuka olisi sillä aikaa esimerkiksi pistänyt insuliinia", Kirsi Ritokangas havainnollistaa.
Nyt hän on äitiyslomalla, sillä perheeseen syntyi neljä viikkoa sitten toinen poika. Kuopuskin lähtee mukaan diabetestutkimukseen, jos häneltä löytyy sama riskigeeni.
"Kun äiti ja isä olivat synnyttämässä, minä pistin Miikalle insuliinin", taidon tänä kesänä opetellut Ella-sisko kertoo.
Perheen suvussa ykköstyypin diabetesta löytyy lisäksi vain yhdeltä isän serkulta.
Miika saa syödä kaikkea, myös sokeria, rajoitetusti. Jos verensokeri nousee liikaa, tilanne korjataan insuliinilla. "Sairaus rajoittaa elämää muutenkin, joten emme ole ruuan suhteen kovin tiukkoja", Kirsi Ritokangas sanoo.
Perhe laskee hiilihydraatteja tunnollisesti: niiden määrä vaikuttaa insuliiniannoksiin. Miika pelaa pesäpalloa, liikkuu ja ulkoilee paljon, jolloin verensokeri laskee, ja Miika tarvitsee ylimääräisiä välipaloja.
"Jos Miika jää aamupalan jälkeen telkkaria katsomaan, insuliinia saa laittaa enemmän. Jos hän käy happihypyllä ulkona, verensokeri laskee. Trampoliinilla hyppely on tehokasta verensokerin laskua", äiti kertoo.
Yöksi pojalle pistetään pitkävaikutteinen insuliini, joka pitää verensokerin tasaisena aamuun.
Miika menee toiselle luokalle. Hän sanoo viihtyvänsä koulussa. "Matikka on kivoin aine", hän toteaa.
Oys suosittelee alakouluikäisille sairastuville koulunkäyntiavustajaa. Myös Miika on saanut sellaisen. Perhe on ollut ratkaisuun tyytyväinen.
"Verensokeri täytyy pitää sopivana ympäri vuorokauden. Koulupäivää ei voi sulkea hoidon ulkopuolelle. Hoitovastuun antaminen koulupäivän ajaksi alakoululaiselle on liikaa vaadittu. Lapsi tarvitsee aikuisen, jonka kanssa voi hoitaa diabetesasiat koulupäivän aikana", dosentti Riitta Veijola Oysin lastentautien klinikasta sanoo.
Joskus koulujen ja päiväkotien henkilökunnalla on epätietoisuutta diabeteksesta ja jopa pelkoa esimerkiksi pistämistä kohtaan. Lastenklinikan diabeteshoitajat käyvät perehdyttämässä heitä aiheeseen.
Tyypin 1 diabetes yleistyy rajusti Euroopassa Ykköstyypin diabetes yleistyy rajusti Euroopassa. Potilaita on Suomessa väestöön nähden enemmän kuin missään muualla. Kukaan ei tiedä, miksi.
Tänä keväänä Lancetissa julkaistun tutkimuksen mukaan alle viisivuotiaiden sairastuvien määrä voi jopa kaksinkertaistua kymmenessä vuodessa, näin myös Suomessa.
Ei tiedetä, mistä nopea yleistyminen johtuu. Taudin syykin on tuntematon, joten sitä ei voi ehkäistä.
"Tauti lisääntyy niin nopeasti, että syyn täytyy löytyä ympäristötekijöistä. Geenit eivät muutu niin äkkiä", sanoo dosentti Riitta Veijola Oysin lastentautien klinikasta.
Toistaiseksi ei ole löytynyt vain suomalaisille tyypillistä diabetekselle altistavaa geeniä.
Varhain aloitettu lehmänmaito voi joidenkin tutkimusten mukaan olla taudin riskitekijä, mutta päinvastaisiakin tuloksia on.
Myös suoliston enterovirusten on arvioitu lisäävän tautialttiutta. Potilaat ovat muita useammin sairastaneet enterovirusinfektion. Suomalaisessa Dipp-tutkimuksessa on havaittu, että enterovirusinfektio edeltää vasta-aineiden muuttumista positiivisiksi.
Tyypin 1 diabetekseen sairastuneet ovat muita useammin syntyneet keisarileikkauksella.
"Keisarileikkauksella syntyvä lapsi ei altistu samalla tavalla ympäristön mikrobeille kuin alatiesynnytyksessä. Tällä voi olla merkitystä immuunijärjestelmän kehittymisessä", Veijola kertoo.
Myös nopea painonnousu ensimmäisen ikävuoden aikana näyttää olevan riskitekijä.
Taudin puhkeamisen taustalla voi siis olla useita altistavia tekijöitä ja erilaisia reittejä, jotka johtavat haiman insuliinierityksen loppumiseen.
Diabetekseen sairastuvat ovat yhä nuorempia ja useammin poikia kuin tyttöjä. Tauti puhkeaa yleensä alle 40-vuotiaana, joskus jopa alle vuoden iässä.