Jaakko Heikkilä löysi valokuvauksen opiskellessaan rakennustekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistossa.
"Olen myöhäsyntyinen. Vuonna 1978 vietin kesän Etelä-Puolassa opiskelija-harjoittelijana rakennusvirastossa. Sillä reissulla valokuvaus vasta pulpahti pintaan. Rakensin pimiön isoäidin vanhan kotitalon vaatekomeroon. Halusin tehdä tätä tosissani."
Tärkeänä innoittajana Heikkilä mainitsee Oulun torin laidalla sijainneen Rantagallerian.
"Martti Anttila perusti sen 1980-luvun alussa yksityiseksi galleriaksi, joka oli samalla maailman pohjoisin valokuvagalleria. Rantagalleria toimi aluksi hullun idealismin turvin. Martti muutti sen sitten yhdistykseksi, jotta saataisiin yleistä rahoitusta."
Rantagalleriassa oli näyttelyitä sen aikaisilta Suomen huipuilta, joista monet ovat vieläkin valokuva-alan aktiiveja.
"Ja jopa ulkomaalaisilta kuten Martin Parrilta ja Larry Clarkilta, mikä oli aivan käsittämätöntä sen ajan Oulussa."
Elämäntyöksi valokuva alkoi muuttua yhden lehtikuvakeikan jälkimainingeista.
"Hesarille kuvannut Jukka Gröndahl soitti, että suunnitteilla on reportaasi keskoslapsista. Hän tiesi, että oma poikani oli syntynyt keskosena 1984. Otin Akselista muutamia kuvia. Keskoslapsireportaasi tuli ulos äitienpäivänä 1985, ja sen seurauksena aloin saada freelance-töitä."
Ensimmäisen taidevalokuvanäyttelynsä Heikkilä piti kesällä 1984 Finnfoton galleriassa Helsingissä, yhdessä Martti Anttilan kanssa.
"Muistan kun käveltiin Oulussa kuvat kainalossa junaan. Martilla oli kuvia Intiasta ja minulla Puolasta."