Suomessa jännättiin viime viikot, pysyvätkö hallitusneuvottelijat aikataulussaan. Kun minuutin tarkkuudelle piirretty etenemissuunnitelma uhkasi viivästyä muutamalla tunnilla, diplomi-insinööri Juha Sipilä laittoi porukan ylitöihin tyhjentämään vatulointikoria. Ja tavoitteessa pysyttiin.
Muutenkaan hallitusneuvotteluissa ei ole rönsyilty. Prosessi eteni järjestelmällisesti eikä tietoa neuvottelujen sisällöistä tihkunut julkisuuteen.
Onnistuuko sama kaava hallituksen avokonttorissa, jossa työn teho ja tuottavuus voivat keskeytyä nollaan, kun äänekkäimmät hölösuut pääsevät vauhtiin?
Pystyykö insinööri johtamaan Suomea, kun politiikan sisällöt tulevat julkisuuteen ja hallituksen pitää tarttua ihmisiä satuttaviin päätöksiin?
Insinööri pääministerinä on harvinaista maailmassa. Suomessa pääministerinä aloittaa nyt ensimmäistä kertaa poliitikko, joka on koulutukseltaan insinööri.
Juha Sipilän hallitus on järjestyksessään 74:s. Sipilä on Suomen itsenäisyyden ajan 44:s pääministeri.
Pääministerit olivat alkuvaiheessa 1920- ja 1930-luvuilla lähes aina oikeusoppineita. Toisen maailmansodan jälkeen pääministereiden koulutus on ollut useimmiten valtiotieteestä tai yhteiskuntatieteistä.
Akateeminen tutkinto ennen sotia vaikuttaneilta pääministereiltä puuttui vain Kyösti Kalliolta. Kallio kävi keskikoulun, työskenteli maanviljelijänä sekä neljän eri hallituksen pääministerinä ennen presidentiksi valintaansa 1937.
Kansakoulupohjalta Suomen pääministeriksi sotien jälkeen on noussut kaksi miestä. Sosialidemokraattien K.A. Fagerholmilla oli takanaan kansakoulu. Kokenut valtiomies toimi kolmesti pääministerinä 1940- ja 1950-luvuilla. Toinen SDP:n valtiopäivämies, Rafael Paasio, oli kansakoulun jälkeen saanut kirjaltajan koulutuksen. Hän oli kahden hallituksen pääministeri 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.
Akateeminen loppututkinto puuttui myös keskustan Martti Miettuselta, joka oli koulutukseltaan agrologi. Hän veti presidentti Urho Kekkosen luottomiehenä kolmea hallitusta 1960-luvun alussa sekä 1970-luvulla.
Koulutuksella ei välttämättä ole merkitystä, miten ihminen pärjää elämässään tai työssään. Toisaalta koulutus saattaa ratkaista, miten ihminen suhtautuu itseensä, toisiin ihmisiin ja asioihin, joista hän työssään päättää.
Insinöörit, varsinkin diplomi-insinöörit ovat tarkkoja, että tutkintonimikkeessä tehdään ero insinöörin ja diplomi-insinöörin välillä. Me ulkopuoliset kysymme heti perään, mitä väliä sillä on ja onko insinööri ihminen.
Kokemusteni perusteella monesta insinööristä paljastuu inhimillisiä piirteitä, varsinkin selkeää ajatuksenjuoksua ja huumorintajua.
Insinööriys ei sinänsä ole mikään ongelma Suomelle, mutta hyvinkin se saattaa ratkaista nyt monen asian kehityksen maassamme.
Insinööriys on ammatinvalintakysymys. Tekniikan opintoihin päätyy nuoria, joiden harrastuneisuus suuntautuu tekniseen ajatteluun ja käytännölliseen tekemiseen. Jostakin syystä pojat suosivat tekniikan alan opintoja.
Voi perustellusti kysyä, johtaako Suomea seuraavat neljä vuotta insinöörihallitus, joka näkee yhteiskunnan teknis-taloudellisena järjestelmänä. Oletteko kuulleet insinööri Sipilän tai valtiotieteen maisterin ja raveja harrastavan Timo Soinin tai filosofian tohtorin ja kuntourheilija Alexander Stubbin puhuneen jotain esimerkiksi runoudesta?
Kolumni