Kansainvälinen arviointiryhmä remontoisi Suomen innovaatiojärjestelmän. Oulun on remontoitava oma otteensa, jotta pysyy menossa mukana.
Innovaatiot sekä tutkimus- ja kehitystoiminta ovat sanoja, joiden nimiin myös Oulussa on ahkerasti vannottu. On haluttu pysyä kansallisesti ja kansainvälisesti eturivissä.
Viime viikolla julkistettiin Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointi, jota laatimaan työ- ja elinkeinoministeriö oli pestannut asiantuntijoita maailmalta ja Suomesta. Tusinasta suomalaisesta kolme oli Helsingin ulkopuolelta: Jyväskylästä, Turusta ja Tampereelta.
Arvioijat kuulivat yli sataa alan asiantuntijaa. Harvat maakuntien edustajat olivat Jyväskylästä, Kuopiosta ja Tampereelta.
Opetusministeriön tutkimus- ja innovaationeuvosto työstää parhaillaan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaa. Neuvostossa, sen tiede- ja koulutusjaostossa tai teknologia- ja innovaatiojaossa ei ole oululaisnimiä.
On tarpeen kysyä, miksi Oulun yliopiston, kaupungin tai maakuntaliiton edustajat eivät ole mukana, kun jossain pohditaan oman alueen kannalta ydinkysymyksiä. Ikävä totuus voi olla, että Oulun usko omiin erinomaisiin vahvuuksiinsa on paistattelua menneiden vuosien hiipuvassa loimussa. Seutu tuntuu kouristuksenomaisesti puristavan matkapuhelimia kädessään löytämättä uusia avauksia.
Monet uutta yrittävät toimijat ovat turhautuneet oululaiseen jähmeyteen. Se on piirre, jota ei kasvun vuosina ollut.
Seurauksena on kaupungissa koulutettujen nuorten osaajien aivovienti johonkin, missä työtilaisuuksia ja kenties ymmärrystäkin uusiin ideoihin on paremmin tarjolla. Samaan aikaan Technopoliksen toimitusjohtaja Keith Silverang on varoittanut (Kaleva 30.10) Oulun elinkeinorakenteen haavoittuvuudesta, liiasta riippuvuudesta parista suuresta toimijasta.
Täydellinen epäonnistuminen alueellistamispyrkimyksissä on johtanut siihen, ettei julkishallinnon uusia kiinnostavia työmahdollisuuksia -- joita tarvitaan teknologiapainotteisuuden oheen -- ole tarjolla. Muutenkin hyviä ideoita katoaa johonkin. Esimerkiksi pelialalla Oulun yliopisto ei ole kyennyt saamaan opetusministeriöstä ymmärrystä pelialan maisteriohjelmalle, vaikka juuri Oulussa siitä voisi luoda alueelle uutta vahvuutta.
Kaikki tällainen voi osaltaan heijastua siihen, että Suomen innovaatiopolitiikkaa pohditaan ilman pohjoisia näkemyksiä. Jos tällaiseen työhön ei päästä sisältäpäin vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa, se tietää tulevaisuuden kannalta huonoa.
Arviointiryhmä kaipaa innovaatiojärjestelmän rakennemuutosta, joka pitää sisällään myös yliopistojen uudistamisen. Vahvojen yliopistojen halutaan keskittyvän vahvasti tutkimukseen, maakunnallisen opetuksen roolia annettaisiin enemmän ammattikorkeakouluille. Alueellisen kehittämisen ajatus ei enää ole kunniassa.
Myös jatkossa Oulun tapaisen kaupungin ja yliopiston pitäisi olla vahvoilla. Suurempia huolia on pienillä yliopistoilla. On silti väärin pitää enää mitään itsestään selvänä. Ennen muuta on itse kyettävä vahvistamaan omia asemiaan.
On päästävä mukaan niihin pöytiin, joissa asioita valmistellaan. On myös näytettävä itse innovatiivista, innostavaa, kiinnostavaa esimerkkiä.
Molemmissa on toivomisen varaa. Oululla on nykyään krooninen puute valtakunnan tason taustavaikuttajista. Alueella tuntuu myös nyt olevan jokin mystinen lukko, joka enemmän työntää kuin houkuttelee osaajia. Kovan teknologian ohella olisi voimallisesti tuettava kaikkea uutta sisältöä ja toimintaa luovia tekoja, sillä koulutettu nuoriso on seudun suurin ja pahasti laiminlyöty voimavara.