Kirsti saa hiukan lisää leveyttä. Neitokainen saa keulaansa kävelytien. Pituutta ei Kirsti enää kasva, kymmenen metriä on nokko Sanna-myrskynkin kestäneelle rautaneidolle.
Raimo Salo on ensimmäisiä veneenkunnostajia, jotka ovat ilmestyneet venesatamiin puunaamaan ja kunnostamaan paattejaan vesikuntoon.
"Ensi kuun puolivälissä Kirstin pitäisi olla maalauskunnossa, kesäkuussa olisi tarkoitus laskea Kirsti sitten vesille", Salo arvioi.
Kävelytie tehdään, koska rantautuminen on tähän asti ollut sen verran hankalaa, Salo kertoilee.
Ennen Kirstiä Salolla oli samanmallinen puuvene, muita veneitä hänellä ei ole ollut. Pisimmän matkan Kirsti on tehnyt Pietarsaareen.
"Raahe-Kokkola- välillä meni noin kymmenen tuntia", Salo kertoilee.
Jahka Kirsti pääsee vesille, sillä pääsee nauttimaan kuuden ja puolen solmun vauhdista. Salo myöntelee, että tuolla vauhdilla kehtaa jo pahempikin aallokko keinuttaa.
Mies alkaa muistella Oulua ravistellutta Sanna- myrskyä vuonna 1985.
"Sanna-mylläkässäkin tuli oltua. Oltiin silloin Laitakarin ja Saapaskarin välissä. Taivas meni aivan harmaaksi. Kerran se huokaisi ja siinä se oli. Mutta kun siitä selvittiin, niin eihän se niin paha ollut", Salo muistelee.
Rautaveneellä
pitkä kausi
Myös Hollihaan venesatamaa tukikohtanaan pitävä Risto Savolainen luottaa metallin voimaan.
"Rautaa sen olla pitää! Ei kuttaperkkaveneitä kannata Suomen oloihin laittaa. Kunnon rautavene pidentää kautta, kun sen voi laittaa vielä jäiden sekaan", painottaa kymmenen vuotta nykyisellä veneellään seilannut Savolainen.
Viime kautena innokas veneilijä lopettikin kautensa satamansa viimeisenä, vasta marraskuun puolivälissä. Ennen vesille lähtöä Savolainen aikoo maalata kannet, joissa näkyy jo käytön jäljet.
"Kyllähän tässä veneessä asuinkin neljä vuotta, kun olin töissä Helsingissä. Venepakolaisen elämä maistui, kunnes tuli perheenlisäystä", Savolainen kertoo.
Satamiin odotetaan ilmestyvän enemmän veneenkunnostajia vapun seutuvilla.