Inka Pyykkönen, 19, ole mikä tahansa vakosamettivaatteiden ystävä. Hänen rakkautensa vakosamettiin syttyi nimittäin jo kahdeksan vuotta sitten lapsuudessa, jolloin vakosametti ei vielä ollut noussut retromuodiksi.
"Se taisi tapahtua ala-asteen viidennellä tai kuudennella luokalla, mummolan vintillä", Inka muistelee ensitapaamistaan vakosametin kanssa.
Vintiltä Inka löysi 70-luvun kamppeita: paitoja, puseroita ja leveälahkeisia housuja. Ne tekivät pikkutyttöön suuren vaikutuksen.
Yläasteikäisenä Inka alkoi itse ommella vaatteita vakosametista. Vaatekomerosta löytyy nyt muun muassa itse tehtyjä housuja, hameita, pikkutakkeja ja laukkuja. Pari, kolme vuotta sitten Inka huomasi, että vakosamettivaatteet tulivat kauppoihin ja kangasta alkoi mukavasti löytyä myös kangaskaupoista. Hyviä löytöjä voi tehdä myös kirpputoreilta.
Muotituulet eivät kuitenkaan Inkaa hetkauta, sillä hänen suhteensa vakosamettiin säilyy todennäköisesti myös sitten, kun kauppojen vakosamettihyllyt tyhjenevät.
Inka opiskelee Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikössä journalismia. Hän myöntää, että vakosamettivaate liitetään usein kultturelliin olemukseen tai jonkin sortin älykköimagoon. Inkan miespuolisilla opiskelutovereilla näkyy päällä esimerkiksi pari numeroa liian suuria vakosamettihousuja.
"Ja toimittajaksihan tässä opiskellaan", Inka naurahtaa.
Vaatemuodin lisäksi Inka pitää myös 60- ja 70-luvun musiikista. Siitä osoituksena on samettijakun rintapielessä Beatles-rintanappi.