Näinä päivinä on kulunut viisi vuotta siitä, kun Venäjä liitti Krimin itseensä, noin kuukausi sen jälkeen kun tunnuksettomat vihreät miehet olivat ilmaantuneet sinne kuin tyhjästä.
Tällä viikolla laaja suomalainen tutkijaryhmä julkisti usean ministeriön tilaaman raportin Voiman Venäjä. Se avaa erinomaisesti Venäjän tarvittaessa voiman käyttöön perustuvan politiikan taustaa. Krimin valtaus oli tuon politiikan härski mestarinäyte.
Suomessakin on vapauduttu viime vuosina puhumaan Venäjästä suorasukaisesti. Tuore raportti ei edusta valtionhallinnon näkemystä, ja jotkut sen tekoon osallistuneet, varmaankin virkamiehet, pysyvät päivätyönsä takia nimettöminä.
Tärkeintä silti on, että Venäjä-raportti, jo kolmas ja ehkäpä suorasukaisin, tehtiin ja julkaistiin. Se on inhorealistista luettavaa.
Eräänlainen Venäjä-pelikirja sisältää neljä skenaariota Venäjän tulevasta kehityksestä 2040-luvulle asti ja arvion siitä, miten kukin niistä voisi vaikuttaa Suomeen.
Venäjän valta, aivan kuten Neuvostoliitonkin, perustuu pohjimmiltaan sotilasvoimaan. Taloudellisesti Venäjä on kokoonsa ja voimavaroihinsa nähden kääpiö; toissa vuonna Venäjä oli talouden kooltaan sijalla 18 eli Etelä-Korean luokkaa, alle kymmenesosa Yhdysvalloista.
Venäjän ulkopolitiikka on raportin mukaan "nollasummapelin mukaista kamppailua vallasta". Se pyrkii hajottamaan Naton ja EU:n rivejä sekä lyömään kiilaa Euroopan ja Yhdysvaltain väliin. Sotkeentuminen Yhdysvaltain presidentinvaaliin ja brexit-kansanäänestykseen ovat tästä käytännön esimerkkejä.
Raportin keskeisin lause kuuluu näin: "Venäjän naapurimaiden kannalta on ongelmallista, että Venäjä määrittelee turvallisuutensa tavalla, joka lisää muiden maiden turvattomuutta."
Venäjä katsoo tietenkin maailmaa omasta näkökulmastaan. Se perustelee politiikkaansa ulkoisella uhalla ja Naton hivuttautumisella lähelleen. Se minkä Venäjä kokee uhkaksi on vaikkapa Baltian maille turvaa Venäjän uhkaa vastaan.
Venäjä varaa oikeuden ennaltaehkäistä konfliktien syntymistä jo naapurimaidensa alueella. Raportti panee merkille, ettei Venäjän ulkopolitiikan konseptissa tehdä eroa entisen Neuvostoliiton maiden ja muiden Venäjän naapurien välillä. Tässä konseptissa Suomi siis kuuluu Venäjän etupiiriin.
Georgiassa, Krimillä ja Itä-Ukrainassa käytetty sotilaallinen voima on tietysti keinovalikoiman ääripää. Raportti avaa hyvin politiikan repertuaarin muita keinoja.
Kun tilaisuus tulee, Venäjä asettaa asteittaisia tavoitteita eikä vain yhtä isoa maalia. Toiminta pidetään hieman vastapuolen reagointikynnyksen alapuolella, ja kriisien voimakkuutta säädellään. Peliin kuuluu pitää aloite omissa käsissä, päästä tavoitteeseen vähillä voimilla ja pienellä riskillä. Itä-Ukrainan sota on tästä kouluesimerkki. Sitä käydään kuin jäitä polttelisi -tyylillä.
Keinovalikoimaan kuuluu luonnollisesti energia-ase. Kumppanimaille Venäjä myy öljyä ja kaasua alle markkinahinnan. Se tarkoittaa, että tiukan paikan tullen energian saannilla ja hinnalla voidaan painostaa.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa Suomelle?
Raportin mukaan jos Suomi hakeutuu yhä tiiviimmin osaksi läntisiä puolustusjärjestelyjä, se saattaa johtaa Venäjän lisääntyvään kritiikkiin ja painostustoimiin.
Venäjällä on Suomelle kaksi viestiä: 1) Venäjä arvostaa hyviä suhteita ja 2) ne eivät ole itsestäänselvyys. Ykkösviesti tulee virallisella kanavalla pitkin ja kakkonen epävirallisesti ja -suorasti. Jälkimmäisestä kaksi esimerkkiä: 2015–2016 itärajan yli alkoi tulla väkeä, ja muutama kuukausi sitten Venäjän gps-häirintä ulottui Pohjois-Suomeenkin, kun Suomi osallistui sotaharjoitukseen Norjassa.
Raportti näkee hyvä naapuruus -mallin myös ongelmalliseksi. "Toisaalta pelotellaan välirikon mahdollisuudella ja toisaalta kehutaan ja palkitaan oikeanlaisesta politiikasta", raportti sanoo.
Fennovoiman ydinvoimalaa raportti sivuaa ohimennen, nimeä mainitsematta. Joka tapauksessa energiakaupan kautta juurrutetaan Venäjän läsnäoloa ja sen mukana tulevaa pehmeää valtaa myös Suomessa, raportti kuuluu.
Raportin viesti kannattaa noteerata. On erittäin tärkeää, että hankkeen enemmistö pysyy suomalaisissa käsissä ja että säteilyturvakeskus tekee työnsä tiukasti.