Komissio julkaisi toukokuussa hartaasti odotetun maantieliikenteen sääntelykokonaisuuden, niin sanotun liikkuvuuspaketin (mobility package).
Komission paketti sisältää kaikkiaan kuusi lainsäädäntöaloitetta, joista osa on olemassa olevan lainsäädännön päivittämistä, osa taas kokonaan uusia aloitteita. Paketti koskee maantieliikenteen hinnoittelua sekä sisämarkkina- ja sosiaalisia kysymyksiä.
Aloitteissa ehdotetaan yleiseurooppalaisia pelisääntöjä muun muassa sellaisille paljon puhuttaville aiheille kuin liikenteen hinnoittelu ja kabotaasi. Voitte vain kuvitella, millaisella mielenkiinnolla pakettia on sekä Euroopassa että kotimaassa odotettu.
Kehittymäisillään onkin varsinainen liikenteen itä–länsi-ottelu, vaikka osa haluaakin kieltää sellaisen olemassaolon.
Suhtautuminen tieliikenteen sisämarkkina- ja sosiaalisiin kysymyksiin kuitenkin jakaa selkeästi Euroopan jäsenmaat uudet–vanhat ja itäiset–läntiset -klaaneihin.
Liikkuvuuspaketti sisältää ehdotuksia koskettaen aivan keskeisiä liikenteen työvoiman liikkuvuuden ja markkinoille tulon kysymyksiä, esimerkkeinä lähetettyjen työntekijöiden asema, ajo- ja lepoaikojen sääntely ja kansallisten minimipalkkavaatimusten soveltaminen.
Tarvetta harmonisoinnille onkin. Työolosuhteet joissain itäisen Euroopan jäsenmaissa ovat osin surkeudessaan sellaisia, että suomalaisen on niitä vaikea uskoa todeksi. Tämän havaitsin keväällä, kun tapasin romanialaisia kuorma-auton kuljettajia Brysselissä. Osa kuljettajista elää aivan orjuuteen verrattavissa olosuhteissa ilman, että kukaan puuttuu heidän kohteluunsa tai epäterveeseen markkinatilanteeseen jäsenmaissa.
Yksi iso ongelma tieliikennealalla on myös runsas ”postilokeroyhtiöiden” määrä. Nämä yhtiöt viis veisaavat yhdessä sovittujen pelisääntöjen noudattamisesta.
Läntiset jäsenmaat ovat suhtautuneet inhimillisten työolojen varmistamiseen melko yliolkaisesti, vaikka samaan aikaan nimenomaan ne ovat olleet hyötymässä itäisten maiden matalista palkoista ja matalista kuljetuskustannuksista. Erityisesti ajo- ja lepoaikoihin liittyen komissio on koko ajan korostanut, että päivitys ei lisää työaikaa tai pienennä lepoaikaa, mutta se mahdollistaisi fiksummat joustot.
Näen, että keskeistä asian suhteen on sääntöjen inhimillisyys ja terve harkinta. Tällä tarkoitan sitä, että toisaalta jokaiselle Euroopassa liikkuvalle kuljettajalle on taattava lepomahdollisuus, jotta työ- ja liikenneturvallisuus säilyy.
Samalla on huolehdittava myös siitä, että säännöt ovat siinä määrin joustavat, että harkinta ja terveen järjen käyttö on mahdollista jatkossakin ja kuljettaja voi halutessaan yöpyä rekkansa nupissa tai ajaa vielä muutaman kymmenen kilometrin matkan kotiin.
Unionilla ja jäsenmailla on iso yhteinen urakka myös turvallisten tienvarren lepopaikkojen järjestämisessä, jotta kuljettajat voisivat viettää yönsä tietäen lastinsa ja henkensä olevan turvattuna – lepopaikan tarjotessa tarvittavat vähimmäispalvelut, kuten peseytymismahdollisuuden.
Luvassa on uudistuksia myös kabotaasisääntöihin. Tältä osin komission aikomus on ollut nykysääntöjen selkiyttäminen siten, että ne mahdollistavat tarkemman valvonnan. Nykysääntöjen osalta ongelmana on ollut vaikea tulkittavuus ja valvonta, mikä on johtanut niin sanotun laittoman kabotaasin yleistymiseen.
Valvonnan ja toimeenpanon puute on kautta liikennemuotojen yhteisen eurooppalaisen liikennepolitiikan iso ongelma, josta erityisesti me tunnollisesti asiamme hoitavat suomalaiset löydämme helposti paljonkin parannettavaa.
Komissio antoi ehdotuksensa myös liikenteen hinnoittelusta niin kutsutun Eurovinjetti-direktiivin uudistamisen puitteissa. Huomionarvoista on, että ehdotus tulee kattamaan myös henkilöautot, bussit ja pakettiautot aiemman eurovinjettisääntelyn koskiessa ainoastaan raskasta liikennettä.
Komissio tavoittelee ehdotuksellaan ennen kaikkea uusia keinoja hillitä liikenteen hiilidioksidipäästöistä aiheutuvaa haittaa ottamalla käyttöön ”saastuttaja maksaa” -periaatteen.
Hinta ei tule perustumaan pelkkään ajosuoritteeseen, vaan mukana on myös ajoneuvon päästöjen mukaan määräytyvä komponentti.
On hyvä, että hinnoittelua mietitään nimenomaan yleiseurooppalaisella tasolla, jolloin negatiivisia sisämarkkinavaikutuksia ei pääse syntymään. Ilman tämän kaltaisia rohkeita uudistuksia liikenteen päästövähennyksiin ei tulla pääsemään – ei Suomessa eikä EU:ssa.
Komission paketti tulee antamaan yleisperiaatteet hinnoittelulle, mutta sillä halutaan luoda myös pelisääntöjä tiemaksuteknologioiden yhteentoimivuuden varmistamiseksi, jotta rajat ylittävä liikenne sujuu jatkossakin vaivattomasti ja järjestelmän kustannukset kansalaisille, logistiikalle ja jäsenmaille pysyvät mahdollisimman alhaisina.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.