Hyvä tahto voitti, kun karkotettujen isoäitien käännytys keskeytettiin. Myös Suomen mummoilla ja papoilla pitää olla oikeus olla omaistensa lähellä.
Egyptiläisen ja venäläisen isoäidin karkotus on puhuttanut suomalaisia ylintä valtiojohtoa myöten. Julkinen keskustelu ja paine johtavat nyt siihen, että ulkomaalaislakiin on tulossa nopealla aikataululla muutos. Lakiin lisätään harkintavaltaa inhimillisten perusteiden huomioon ottamiseksi, kun päätetään oleskeluluvista.
Odotellessaan tarkentavaa lainsäädäntöä poliisi päätti keskeyttää mummojen karkotuspäätöksen toimeenpanon. Järjen ja tunteen käyttö ei ole sittenkään kiellettyä Suomessa, kun oikeustaju joutuu koetukselle. Viranomaisten kylmäkiskoisuus asiassa onkin herättänyt huomiota, vaikka päätökset perustuvat olemassa olevaan lainsäädäntöön.
Ulkomaalaislakiin ollaan tekemässä muutosta, joka mahdollistaa poikkeustapauksessa inhimillisten näkökantojen ottamisen huomioon oleskelulupapäätöstä tehtäessä. Lakimuutos on tarkoitus saada käsittelyyn niin joutuisasti, että jo karkotuspäätöksen saaneet isoäidit ehtisivät hakea uutta oleskelulupaa uuden lain nojalla.
Selvää on, että uudistuksesta ei saa tulla automaatti, jolla ydinperheen käsitettä laajennetaan. Sitä on käytettävä harkiten ja vain perustelluissa tapauksissa. Uudistus antaa mahdollisuuden kaivattuun poikkeukseen.
Presidentti Tarja Halonenkin ehti ottaa kantaa isoäitien puolesta. Viranomaiset ovat kuitenkin toimineet olemassa olevan lainsäädännön mukaan. Perusteltu kysymys kuuluu, onko säädös tai ainakaan sen tulkinta kohdallaan, jos se loukkaa kansalaisten oikeustajua nähdyllä tavalla.
Suomen ulkomaalaislaki mahdollistaa jo nykyisellään muiden kuin ydinperheen ulkopuolisten perheenjäsenten oleskeluluvat, jos nämä ovat täysin riippuvaisia Suomessa asuvasta omaisesta. Täyttä riippuvuutta on tähän asti tulkittu niin tiukasti, että lakia halutaan nyt täsmentää.
Viime aikoina on keskusteltu kiivaasti ydinperheen käsitteestä. Suomeen tulevat pakolaiset ovat usein kotoisin kulttuureista, joissa perhekäsitys on huomattavasti suomalaista laveampi. Monissa maissa juuri isovanhemmat ovat olennainen osa ydinperhettä ja he ylläpitävät pitkälti perheiden hyvinvointia. Myös monet suomalaiset vastaavat kyllä, kun kysytään, kuuluvatko isovanhemmat perheeseen.
Pakolaisten perheenyhdistämisessä on esitetty myös ajatus siitä, että kotouttaminen voisi sujua nykyistä paremmin, jos tunnustettaisiin pakolaisten suomalaista laajempi perhekäsitys.
Ulkomaalaismummojen ohella on muistettava, että myös kotimaassa mummojen ja pappojen kohteluun pitäisi viranomaistoiminnassa ja päätöksenteossa ottaa mukaan ripaus hyvää tahtoa, inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Mielenosoituksia heidän puolestaan ei näy, eikä valtiojohto esitä vetoomuksia niistä perheistä, jotka eivät saa ikääntyneitä vanhempiaan lähemmäksi perheitään. Monet perheet ovat nimittäin törmänneet vankkaan muuriin, kun kunnat kieltäytyvät antamasta laitoshoidon maksusitoumuksia muualle. Suomalaisilla on oikeus valita kotipaikkansa, mutta sama oikeus ei käytännössä koske laitoshoidossa olevia vanhuksia.
Asiaa on veivattu valtionhallinnossa jo vuosia. Poliittisesti on tunnustettu, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien henkilöiden vapaa muutto-oikeus ei toteudu. Myös oman maan mummoille ja papoille pitää antaa mahdollisuus viettää viimeiset vuotensa lastensa läheisyydessä viranomaisten sitä rajoittamatta.