Mikaela Ingberg aikoi tiistaina noudattaa valmentajansa Tapio Korjuksen ohjetta, jonka mukaan karsintaan saa olla vain hetkellisesti tyytyväinen. Vaasalainen heitti Münchenin sateisella olympiastadionilla 59,60, jolla oli yllättäen ensimmäisen karsintaryhmän kakkonen.
"Tällaisella kelillä pitää vain päättää, että satakoon, minä heitän", Ingberg sanaili.
Häntä paremmin heitti vain Saksan Steffi Nerius, joka paiskasi ainoan mitatun heittonsa 60,27 metrin päähän heittoviivasta.
Ingberg oli karsinnan jälkeen tyytyväinen siihen, että ennen finaalia on luvassa välipäivä. Se auttaa vaasalaista lepuuttamaan olkapäätään, jonka kuntouttamiseen hän on laittanut paljon aikaa ja vaivaa viime syksystä lähtien. Harjoittelukin on tehty täysin olkapään ehdoilla, ja heittotreenien sijasta Ingberg on usein ulkoiluttanut kanoottia Kuortaneen vesillä.
Münchenissä on kuitenkin heittämisen aika. Kroppansa virittämiseksi Ingberg varasi karsintaillaksi heti palauttavan hieronnan. Myös henkisen latauksen ehtii kasvattaa loppukilpailun vaatimusten mukaiseksi.
"Jos finaalissakin on tällainen keli, menestyminen on kiinni siitä, kuka taistelee parhaiten", hyvänä kilpailijana tunnettu Ingberg tuumasi.
Tiistaina vaasalaisella oli salainen ase muihin kilpakumppaneihinsa verrattuna. Hän heitti koripallokengistä viritetyillä piikkareilla, joiden tavallista heittojalkinetta korkeampi rakenne tukee sopivasti nilkkaa.
"Kenkätehdas on tehnyt näitä vain minulle. Näitä on kolme paria", Ingberg esitteli.
Tukevat kengät eivät sentään estäneet liukastelemista tavallisia piikkareita kummemmin. Münchenissä liukkautta lisäsi sateen ohella heittopaikan murentuva pinta. Kovin paljon ei auttanut sekään, että tukijalka piti tömäyttää suoraan vesilammikkoon, kun järjestäjät eivät saaneet rataa kuivaksi.