Korona: Toimi näin, jos tulet ki­peäk­si tai epäilet ko­ro­na­tar­tun­taa – Ko­ko­sim­me PPSHP:n ja muiden toi­mi­joi­den ohjeet yhteen

Koronanyrkki: Ul­ko­ti­lo­ja kos­ke­via ra­joi­tuk­sia tar­kas­tel­laan uu­del­leen

In­fo­äh­kyä seuraa halvaus

Prisma Studiossa (TV1) on tällä viikolla aiheena infoähky. Kasvatustieteen tohtori, koulutusyrittäjä Jussi T. Koski on käsitellyt luovuutta, infoähkyä ja arki-ähkyä kirjoissaan.

Jussi T. Koski kirjoitti infoähkystä jo 1998 mutta joutui toteamaan, ettei se lähtenyt yhdellä kirjalla mihinkään.
Jussi T. Koski kirjoitti infoähkystä jo 1998 mutta joutui toteamaan, ettei se lähtenyt yhdellä kirjalla mihinkään.

Prisma Studiossa (TV1) on tällä viikolla aiheena infoähky. Kasvatustieteen tohtori, koulutusyrittäjä Jussi T. Koski on käsitellyt luovuutta, infoähkyä ja arki-ähkyä kirjoissaan.

Puhelin piippaa, sähköpostiin tuppaa kutsua, tiedonantoa ja tiedustelua, selaimessa on auki kymmenen ikkunaa, pitäisi vastata tuohon ja suunnitella tätä. Jussi T. Koski, onko tämä nyt sitä infoähkyä?

Kuulostaa infoähkyltä ja tietotyöläisen arjelta tänä päivänä, valitettavasti. Ähky tulee siitä, että tuossa tilanteessa ihmisen sisäinen kokemus alkaa huutaa, että apua, tämä ei toimi. Infoähky on viime kädessä psykologinen tila, mutta noista asioista se syntyy. Usein huomaamatta.

Seuraako infoähkystä närästystä, ummetusta vai jotain vielä pahempaa?

Luulen, että närästystä ja ummetusta ja vieläkin pahempaa. Olen joskus käyttänyt termiä analyysiparalyysi; paralyysihän tarkoittaa halvaantumista. Kun infoähky menee oikein pahaksi, kyky älykkääseen asioiden punnitsemiseen hyytyy. Tämä on iso paradoksi ajassamme: olemme erittäin hyvin informoituja, mutta kun tämä kaikki menee käsittelykykymme yli, kyky tehdä harkittuja johtopäätöksiä häviää.

Kirjoitit infoähkyn uhkasta kirjan jo 1998. Onko nyt täysi kaaos päällä?

Olen joskus naureskellutkin, että vaikka silloin ajattelin, että tehdäänpä tietoyhteiskunnalle palvelus varoittelemalla asiasta, ei se todellakaan yhdellä kirjalla hävinnyt. Tilanne on pahentunut siinä mielessä, että tieto- ja viestintätekniikka - joka on toki meille myös apu - on kehittynyt niin nopeaa tahtia, että se jo itsessään ruokkii ongelmaa.

Tuskin kukaan enää muistaa, että uuden teknologian piti nimenomaan tuoda ihmiselle aikaa paneutua olennaiseen. Mitä tapahtui?

Erittäin hyvä kysymys. Yksi juttu on se, että olemme unohtaneet utopian, josta vielä 90-luvun alkupuolella kaikki tulevaisuudentutkijat ja teknologiavisionäärit puhuivat - utopian siitä, että teknologia tuo meille aikaa, vapautta ja elämänlaatua ja mahdollistaa keskittymisemme olennaiseen. Olemme jotenkin lamautuneet ja idealismimme on hiipunut; olemme osa koneistoa, jossa vain päivitämme uusia systeemejä, ohjelmistoja ja teknologioita ja yritämme roikkua mukana. Samanaikaisesti meiltä puuttuu ymmärrys siitä, mihin ihmisen rahkeet informaation käsittelyssä riittävät.

Jos joku ulkoavaruudesta pyrkisi tekemään ihmiset vaarattomiksi ennen tänne hyökkäämistään, eikö tällainen tyhmistäminen olisi oiva keino?

Aivan loistava keino, eikä siihen tarvita ulkoavaruuden olentoja. Kun 90-luvulla huono johtaja panttasi kaiken tiedon itsellään, tänä päivänä hän käyttää päinvastaista strategiaa eli pistää kaiken tiedon kaikille. Kukaan ei pysy perillä mistään, koska kaikki vain plaraavat ja selaavat ja miettivät, missä täällä on se olennainen juttu. Yli-informointi tuottaa viime kädessä saman tuloksen kuin ali-informointi. Työntekijät tai kansalaiset pysyvät ruodussa, kykenemättöminä nousemaan kapinaan.

Onko ähkyyn parannuskeinoa, joka ei sisällä konsulttikielisiä termejä?

Terve järki, itsensä kuunteleminen, pysähtyminen. Kuten ihmisen pitäisi olla jossain määrin tietoinen siitä, mitä suuhunsa laittaa, hänen pitäisi olla tietoinen myös siitä, millaista informaatiota päästää tajuntaansa prosessoitavaksi. Sinne tulee joko filettä tai sitten roskaruokaa.

Mistä muuten voimme tietää, ettei tästä jutusta seuraa infoähkyä?

Sitähän emme voi tietää. Tietysti jos toimittaja editoi tämän oikein sujuvaan muotoon ja tekee journalistisen huipputuotteen, silloin ei seuraa. Sitä paitsi jokainen on vastuussa infoähkystään. Jos juttu ei liity millään tavalla omiin intresseihin, sen voi jättää vaikka lukematta.