Heinäkuussa inflaatiolukema ponkaisi Suomessa peräti neljään. Tuloneuvottelujen kynnyksellä se tietää ongelmia. Toiveita hintojen nousun taittumisesta onneksi on.
Neljään prosenttiin tai sen yli noussut inflaatiolukema on Suomessa ollut viime vuosina harvinainen. Sellaisia nähtiin muutaman kuukauden ajan vuonna 2008 ennen kuin finanssikriisi hyydytti Suomenkin talouden. Tuota edeltävä neljällä alkava lukema oli syyskuulta 2000.
Tilastokeskuksen kertoma tieto inflaation kiihtymisestä heinäkuussa neljään prosenttiin ei ollut hyvä uutinen. Vaikka takavuosina lukemat olivat moninkertaisia ja inflaatiosta hyötyivät ainakin velalliset, nyt se aiheuttaa lähinnä ongelmia.
Tieto hintaloikasta iski hankalaan paikkaan muun muassa syksyn palkkaneuvotteluja ajatellen. Lähiviikkoina liikkeelle pitäisi saada viime keväänä jämähtäneet metalliteollisuuden neuvottelut.
Seuraavan puolen vuoden kuluessa katkolla ovat vientiteollisuuden ohella julkisen sektorin sopimukset.
Parhaassa tapauksessa tieto inflaation kiihtymisestä lisää kriisitietoisuutta neuvottelupöydässä. Todennäköisempi seuraus kuitenkin on, että se kiihdyttää palkankorotusvaatimuksia. Siksi työmarkkinasyksystä näyttää tulevan hyvin hankala.
Jotta Suomessa ei enää omilla päätöksillä lisättäisi kansantalouden edessä olevia ongelmia, nyt tarvittaisiin ostovoiman kasvun pitemmällä jaksolla takaava ja samalla vakautta luova maltillinen palkkakierros.
Tämän hetken inflaatiopiikistä ei voi kuitenkaan juurikaan syyttää kotimaista palkkojen nousua. Enemmän pitää katsoa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoihin, kotimaan poliittisiin päättäjiin ja joidenkin alojen jähmeään kilpailuun.
Elintarvikkeiden hintojen lähes seitsemän prosentin vuotuiseen harppaukseen on pannut vauhtia ruoan maailmanmarkkinahintojen nousu. Jos taantuma alkaa painaa päälle, ihmiset siirtyvät halvempiin tuotteisiin, mikä hillitsee hintalaukkaa.
Vähittäiskaupan arvio hintojen noususta tänä vuonna on viisi prosenttia. Sekään ei olisi vähän.
Asumisen reilusti yli kuuden prosentin nousua selittävät useatkin tekijät -- myös poliitikkojen päätökset. Tämän vuoden alussahan korotettiin sekä sähköveroa että kevyen polttoöljyn veroa.
Päättäjien pitäisikin muistaa, että verojen korotuksilla on aina vaikutuksia muuallekin kuin vain valtion tai kuntien kassaan -- usein muun muassa hintoihin.
Kotimaisesta polttoaineiden kallistumisesta ei ainakaan Tilastokeskuksen mukaan voi syyttää vain maailmanmarkkinahintoja. Kyse on laitoksen arvion mukaan myös katteiden noususta.
Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä (toukokuu 2011) kiinnitetään huomiota siihen kuinka energian ja ruoan maailmanmarkkinahinnat kiihdyttävät hintojen nousua meillä paljon kiivaammin kuin esimerkiksi kuin Ruotsissa, Saksassa tai Ranskassa.
Markkinatalous näyttää siis täällä edelleen toimivan yskien.
Kun talouden kasvu hiipuu, sen pitäisi painaa hintoja sekä kotimaassa että maailmalla, ainakin hidastaa hintojen nousua. Näin on myös ennakoitu käyvän loppuvuonna. Jarruksi siis tulisi kysynnän putoaminen.
Kaikkiaan taantuma kuitenkin toisi paljon enemmän ongelmia kuin ratkaisisi niitä.