Hinnat ovat nousussa niin Suomessa kuin maailmalla. Syyt ovat nyt niin mutkikkaita, että keskuspankkien keinoilla kehitystä ei voi kunnolla hallita. Asetelma on huolestuttava.
Ruokamellakoita maailmalla, hintojen nousua Suomessa. Samaan aikaan finanssikriisi leviää, asuntojen hinnat laskevat monissa maissa ja talouskehityksessä on hyytymisen merkkejä.
Talousuutisiin on lyhyessä ajassa tullut aivan uudenlainen sävy. Inflaatiosta puhutaan nyt tavalla, jota ei ole aikoihin totuttu kuulemaan. Euroalueella eletään jo ennätyksellistä 3,6 prosentin inflaatiolukemaa. Eikä arkistoista tai oppikirjoista löydy selitystä siihen, mitä on tapahtumassa. Nyt kyse on nimittäin olosuhteista, joiden yhdistelmää ei ole ollut koskaan ennen.
Keskuspankkien tärkein tehtävä on pitää inflaatiota kurissa, jotta rahan arvo säilyisi. Tavallisin keino siihen on korkopolitiikka. Tällä kertaa kuitenkin monet hinnat nousevat syistä, joihin keskuspankit eivät pysty vaikuttamaan. Lisäksi finanssikriisin ja inflaation torjuminen vaatii keskenään ristiriitaisia toimia.
Tärkeimpiä tekijöitä hintojen nousun taustalla on kehittyvien maiden talouksien nopea kasvu ja ilmaston muutos. Kumpaakaan ei ole aiemmin koettu. Kulutus on kasvanut rajusti Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa, Venäjällä ja muualla, jolloin raaka-aineiden, polttoaineiden ja ruokatarvikkeiden kysyntä on räjähdysmäisesti noussut. Luonnollinen seuraus tästä on hintojen kohoaminen, sillä tuotantoa ei ole voitu lisätä samassa tahdissa.
Ilmastonmuutos on jo heikentänyt monin paikoin viljelyolosuhteita. Lisäksi tarve saada päästöjä kuriin pitää öljyn hintaa korkealla. Etanolin tuottaminen vaihtoehtoiseksi polttoaineeksi supistaa ruokakasvien viljelyalaa ja lisää ruokapulaa.
Yleisten syiden ohella monessa maassa kuten Suomessa on myös kotikutoisia tekijöitä, jotka nostavat hintapaineita. Suomen palkankorotukset olivat tänä vuonna poikkeuksellisen suuria.
Eniten ja ensimmäisenä tilanteessa kärsii, kuten tavallista, kaikkein köyhin väestö. Monessa kehitysmaassa ruoan ja polttoaineiden hinnan nousu voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Maailmalla leviävät ruokamellakat eivät ole syntyneet tyhjästä. Protestointi kehitysmaiden hallituksia vastaan ei silti paljon auta, sillä nykyinen kehitys on vähän tai ei ollenkaan näiden hallitusten käsissä.
Suomessa jokainen pysyy hengissä, mutta hintojen nousu lisää monien toimeentulovaikeuksia varmasti. Tavallisten palkansaajien mahdolliset palkankorotukset katoavat saman tien kauppareissuilla ja huoltoasemilla.
Suomen inflaatio on euroalueen keskiarvossa eli jo kolmen ja neljän prosentin puolivälissä. Aiemmin Suomi oli keskiarvon alapuolella, mutta ei enää. Osa muutoksesta selittyy vuodenvaihteen tilapäisillä tekijöillä, mutta arveluttava suunta on kiistaton.
Yhtä kiistatonta on, ettei Euroopan keskuspankki ole kyennyt pitämään inflaatiota tavoitteessaan, alle kahdessa prosentissa. Perinteisten oppien mukaan korkoja pitäisi nyt nostaa, mutta talouden samanaikainen hidastuminen edellyttäisi korkojen laskemista. Ristiriita on suuri ja toistaiseksi ratkaisematon.
Inflaatio ei vielä ole hallitsematonta. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että nousupaineet olisivat ohitse. On perusteita olettaa, että talous on siirtymässä uuteen ja arvaamattomaan aikaan, jossa vanhoista opeista on vain vähän apua.
Yksi totuus kuitenkin pysyy: inflaation karkaaminen käsistä olisi estettävä. Sillä jos inflaatio karkaa, silloin on pakko ottaa kovat keinot kovat keinot käyttöön ja se johtaa ikäviin seurauksiin.