Tampereen yliopistossa perjantaina tarkastetun väitöskirjan mukaan infektiopotilaiden terveyskeskushoidossa on vielä monessa suhteessa parantamisen varaa. Hoitosuositusten noudattamista haittaa muun muassa välineistön puute.
Esimerkiksi lasten välikorvatulehduksen diagnoosin varmistamiseen tarvittavia tympanometri-laitteita oli vain joka kolmannessa terveyskeskuksessa. Lisäksi laitetta käytettiin harvoin, vaikka se olisikin ollut saatavilla. Diagnoosit tehtiin sen sijaan useimmiten muilla välineillä, jotka eivät ole yhtä luotettavia kuin tympanometri.
Infektioiden hoidon tasoa perusterveydenhuollossa heikentää myös lääkäreiden suuri vaihtuvuus, mikä laskee täydennyskoulutuksen tehoa. Myös puutteet totutuissa työkäytännöissä heikentävät hoitoa.
Väittelijä, lääketieteen lisensiaatti Ulla-Maija Rautakorpi toteaa kuitenkin, että infektiopotilaiden hoito terveyskeskuksissa on kaiken kaikkiaan melko hyvin linjassa hoitosuositusten kanssa. Tiedot tutkimusta vasten kerättiin vuosina 1998-2002 yhteensä 50 terveyskeskuksesta eri puolilta maata.
Puolet antibioottihoidoista suositusten mukaisia
Tutkimuksessa hengitystieinfektioiden osuus oli kolme neljästä kaikista avohoidon infektioista. Yleisimmät infektiot olivat nuhakuume, välikorvantulehdus ja poskiontelotulehdus. Rautakorven mukaan noin puolet hengitystieinfektioihin määrätyistä antibioottihoidoista oli täysin tai lähes hoitosuositusten mukaisia vuosina 1998--2002.
Viidesosa antibiooteista määrättiin sellaisiin infektioihin, kuten keuhkoputkitulehdukseen, joihin antibiootteja ei suositella. Neljäsosassa tapauksista antibioottihoito määrättiin hyväksyttävään infektioon, mutta lääkevalinta oli muu kuin ensisijaisesti suositeltu valmiste. Lopuissa tapauksissa infektio ja lääkevalinta oli tehty oikein, mutta hoito kesti liian pitkään.
Rautakorven mukaan hengitystieinfektioissa diagnoosin määrittäminen on usein ongelmallista ja siihen tarvitaan apuvälineitä. Esimerkiksi nielutulehdusten diagnostiikassa terveyskeskuksissa otettiin näytteitä turhan harvoin, väittelijä toteaa.
Rautakorven mukaan keinot hoidon laadun parantamiseksi ovat teoriassa yksikertaisia. Diagnoosit olisi varmistettava asianmukaisin välinein ja hoitoaikoja olisi lyhennettävä. Toissijaisesti suositeltuja lääkkeitä tulisi käyttää vain perustelluissa tapauksissa, ja kun oireet ovat lieviä olisi suosittava seurantaa ilman lääkitystä.
"Totuttujen käytäntöjen muuttaminen vaatii kuitenkin aikaa ja hoitohenkilökunnan ja potilaiden koulutusta sekä käytäntöjen jatkuvaa seurantaa ja palautteen antamista niistä", Stakesissa projektipäällikkönä työskentelevä Rautakorpi arvioi.