Itä-Suomen hovioikeus käsitteli kuhmolaismiehen vaatimusta saada korvauksia hoitovirheestä mutta hylkäsi kanteen. Vastapuolena oli Potilasvakuutuskeskus. Asiantuntijoina oikeus kuuli muiden muassa kahta sydäntautien asiantuntijalääkäriä.
Miehen sydäninfarktin hoito viivästyi eikä hänelle aloitettu liuotushoidon antamista. Liuotushoito aloitetaan tavallisesti silloin, kun infarktin alkamisesta on kulunut vähemmän kuin 12 tuntia.
Mies sai sydäninfarktin huhtikuussa 1998 ollessaan palaamassa puutavaranajosta Venäjältä. Hän tunsi vointinsa huonoksi rajalla Värtsilässä, mutta jatkoi kotiin 300 kilometrin matkan vaikka olo paheni. Kotona kello 23 hän otti särkylääkkeen ja yritti nukkua.
Osasto täysi ja lääkäri nukkui
Kipu ei hellittänyt ja miehen vaimo soitti Kuhmon terveyskeskukseen. Sieltä neuvottiin ottamaan särkylääkettä ja palaamaan asiaan aamulla. Osasto oli täynnä ja lääkäri nukkui, eikä miestä voitu ottaa yöllä Kuhmon terveyskeskukseen.
Aamulla mies meni terveyskeskukseen, josta hänet lähetettiin Kainuun keskussairaalaan ambulanssilla.
Mies vaati potilasvahinkolain mukaisia korvauksia, koska hän ei saanut yöllä liuotushoitoa Kuhmossa. Hän joutui ohitusleikkaukseen ja menetti työkykynsä. Hän haki myös lääkekulujen korvausta sillä perusteella, että saamatta jääneen hoidon takia joutui syömään kalliita lääkkeitä.
Perussairaus johti ohitusleikkaukseen
Potilasvakuutuskeskus totesi, että ohitusleikkauksen tarve ei johtunut liuotushoidon puutteesta vaan vaikeasta sepelvaltimotaudista. Tauti todettiin varjoainekuvauksissa kesällä 1998. Miehellä oli ollut sydänvaivoja kerran aikaisemmin.
Kajaanin käräjäoikeus ja sittemmin hovioikeus päätyivät siihen, että liuotushoito ei olisi vähentänyt sydänlihaksen vaurioita, sillä infarktin alkamisesta oli kulunut jo pitkä aika siihen, kun hän yöllä olisi halunnut terveyskeskukseen. Miehellä todettiin sepelvaltimotauti, jonka takia lääkkeet ovat tarpeen, eikä lääkityksen tarve johdu siitä, ettei hän saanut liuotushoitoa.
Kuitenkin mies olisi pitänyt ottaa yöllä terveyskeskukseen, jotta hän olisi välttynyt enemmältä kivulta ja säryltä. Potilasvahinkolautakunta joutuu maksamaan kuhmolaismiehelle korvauksia kivusta ja särystä mutta ei lääkekuluista eikä pysyvästä haitasta. Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvauksista hylättiin.
